Huh-hei, mut nii se vaa aika kuluu. Ny tuleeki melkone pläjäys. Kattotaa meneeks koko vuaratus mun osalt sekasi, heh. Iha alkuhu jo iso kiitos ja papukaijam merkki kaikil, ketkä jaksava päivityksen loppuhus saak selata. =P

Enste ol pitkään kamalan kylmää, ja sitä ees-taas, ulos-sisäl-ulos-sisäl siirtelyy ol yllinkylli (vähä liikkaaki omal kunnol, mut minkäs teet, ei noit voi tahallas antaa paleltuukkaa, ku o itte kasvatettu, tai rahal ostettu; ei luanto anna peräks).

Osa turvaha kasvarihi, osa sisäl (kuistil, jokune olkkariinki), ku alko kaik paikat olemaa öisi täyn.

Öisiks siv vaa kynttilöit kasvarihi, ni pysy selväste lämpimämpän ilma siäl, ku ulkopualel. Vaiks aikas monena aamuna kyl jännitti mennä kattomaa, et mite on käyny, ku katto sitä jääkerrost auton tuulilasis... Hyvi hirast kasvuu, ku ol nii kylmää, vaiks joskus päiväl men melkkest kahteenkymmenehe jo.

Aurinkos ja tuulesuajas ol kiva viättää aikkaa, ettei tarvinnu talvissii toppatakkeihi sum muihi enää pukeutuu kummiskaa. Vanha teltta ol poikiem miälest ihav vaa hurjan kiva juttu.

Mut kyl se vaa hiakkis usseste silti voitov vei, jos ol kaks vaihtoehtoo. Tää tai viäres oleva teltta. =) Ja ehtiihä sitä kesäl telttailla viäl monee otteesee! Ei siis purettu sitä poijes. Se on nii kevyt siirtää ruaholleikkuunki alt, sillon ku on tarvis. Isoil piikeil vaa maaha kiines takas.

Viileemmil keleil ol kyl kiva sit sisäl touhut poikie kans: tehrä yhres lettui, erillaissii leipomuksii. Alkaa Artoki olemaa jo sen ikkäne (2,5 v), et kykenee lusikoimaa tavaraa tiättyihi paikkoihi menestyksekkääste, ni ol molemmil sopivii hommii, ku yhres leivotaa. Välil tykkäävä ol taikinanteos mukan, välil tyytyvä kattomaav vaa. Oman innom mukkaa.

Ja sit saattii lämpimäissii. Varelmat ei ol ihan kaikkiem makuhu, ni pari ilman niit. Näist tul aika kookkait, et hyvästekki vattantäytet. 

Isla ku om menos mukan poikie meil olles, ni riakkuva palloilles jokusenki tovin keskenäs, mut sikku pojat rauhottuva hiakkiksel (tai telttaha), ni Isla menee terassil mattom pääl seuraamaa sitä touhuu. Kuka sitä ny yksinäs viittii riakkuukkaa? Tykkäisisis, et heittelen palloo häl, mut ei sit kummiskaa TUA mul sitä palloo, mitä voisis heittää. Juaksee sen kans ympäriis, jättää johonki ja tulee viärel, et "hae se pallo heitettäväks taas".... Joo, en.

Terassim pöyräl näit siirrokkait tovi, ni saiva tottuu aurinkohonki, vaiks öisiks laitettiinki taas turvaha. Ja osa terassin lattial. Sillee aikas liki ovii kummiski, ettei olis tullu liijam pitkii matkoi, ku sit olisisis voinu ol houkutust jättää oman onnes nojaha - ja sit olisisis harmittanu, jos "kupsahrus" olis käyny.

Sit alkoki yhtäkkii lämpimät kelit. Ja samal miätittii, et millonkoha se viimeks oikkee o satanu? Juu, kovin o ollu kuiva kevät. Tovi sillon tällö terassil vaihtelevaste noitte karvakerie kans. Lukemas, kaffettelemas tms. Iha ruakailuil ei ol ollu kiva, ku oj joko liija kylmää, tuulist tai hurja paahde. Aurinko o aika armoton täsä, ku ei ol missää oikkee varjoo.

Ja tipusil om poikassii. Melkost sirpityst kuuluu välil, ku vanhemmat viävä ruakkaa pikkusil. Sitä noi katit ova akkunoitte sisäpualelt seurannu kovastekki.

Simmää vaa jossaikohti päätin, et ny o isommat hallariskit poijes alt, ja länttäsin kasvit ulos omil paikoilles.

Renkaaton, pohjast rikkinäine kottariki sai kukkakuarrutuksen. Ainaki viäl ova henkis.

Runkomarketta ja koristetupakit eturappusil. Siin ovav vähä varjoski, osam päivää.

Omenois, päärynöis, karviaisis ja mustaherukois ol kukkii. Varelmis on ny nuppui. Eiköhän niist sit jottai satooki viäl myähemmi saar. Toivos eletää. ;)

Siskon koiruli tul tutustumisreissul, et mite nää kaks melko impulsiivist ja reaktiivist koirulii tulisis toimee keskenäs. Ja hyvihä kaik men. Ei onkelmii. Molemmat melkose selvii eleit näyttävä - ja molemmat ymmärtävä, mitä ne tarkottava. <3

Lampaatki siirrettii just siinkohtaa, ku menttii ohitte, tähä meijä lähimettähä. Alue ol tyhjä, ku menttii siit enste ohitte, mut paluumatkal näit ol täsä sit se parisekymment. Tammenlehret näyttivä tekevä hyvinki kauppaas. Mums-mums-bhääää.

Kissat huamas uuren tulokkaan kyl, ja Nipsu pit piänt välimatkaa (mut halus seurat tilannet lähelt kummiski), Pyry taas men melkkest varjona toisem peräs. Koirat eiväv välittäny kateist mittää. Eli ei onkelmaa silläkää saral. =)

Isäntä parans vähä meijä koira-aitauksen kasvarii, ja nys siäl on sit jos mitäki orottamas paremppii kelei. Ei nää helteet oikkee ny se kaikkeist paras kasvun alkutilanne ol. Hyvi haastavaa. Ei saa kastel nii, et juuret kuumuu, mut ei saa päästää kuivakskaa. Ja tosiaa, mittää varjoo tosa ei oikkee ol, eikä siihe saakkaa vähään aikaha. Päärynäpuu sais kasvaa korkeut reippaaste, ni se vois jossaikohti varjostaa vähä. Ei täsä iha keskikesän kohral aut kyl sekää, ku aurinko o nii korkkial, ku puun ja terassiv välis o nii pitkä matka. Helteet voisisiva tul vähä myähemmi kesää, ni olisisis vähä alempan päiväsaikaanki.

Siirsim myäs noit värinokkossii ulos, ja napsiv vaa jokuse pistokkaan. Ihav vaa "silt varalt". Heh! Tää paahre ku ei tosiaankaa tee ees näille hyvää, vaiks lämmöst yleiseste ottae tykkääväkki. Vaiks enstealkuu yrittääki nii, et napsii taas keskel päivää takas sisäl silt kuumimmalt paahteelt, ni kyl ne vähä kärähtäny ova, ei voi mittää.

Sit tul yhrem päivän kestävä vesisare. Ihan kaik mahrolliset ämpärit ja saavit ja purnukat ulos keräämää sarevet talttee. Katoksen katolt valuva vesi kans purkkeihi. Sitä vet ku ny oikeest kuluu kans!

Kest kauva, et syreeni alko kukkimaa tänä kesän, mut sit onki koht jo ohitte, ku tää pitkä hellejakso sattu sit siihe kylmäm pääl. Mut onpaha ollu iham mahrottoma ihanat tuaksut täsä meijä etupihal!

Plikan ja poikie kans tehtii matkaa sukukokoontumisehe (lähisuku siis, oliskoha meit ollu joku kolmisenkymment?) veljie mökkipaikal. Siäl ol JUST sopiva keli, ei liija kuuma, ei kylmä. Sopivaste myäs omie miäliem mukkaa varjo- tai aurinkopaikkoi. Moksuil paljo suht samanikäst seuraa ja paljo tekemist.

Iha makkarakesti-nyyttäriperiaatteel menttii, et saattii yhteisaterial vaiks ja mitä! Taatuste jokasel jottai ja kaikil vatta tul täyttee, nii aikusil ku pikkasemmalki väel.

Eikä kaffepöyrän antimet jääny mitenkää jälkkee niist lounaan herkuist. =)  Kyl ol kiva päivä! Vaiks ain se näis isommis kokoontumisis tahtoo olla, et "moksulliset" menee vähä enemp yhres ja "moksuttomat" sit omilles, ku eihä noit pikkasemppii voi rantatontil ol käytännös lainkkaa valvomat. Saatika kaik muut, mitä pittää varoo (käärmeet ja sen sellaset mm.), ku kaik ovav viäl alle kouluikkässii.

Ja pihapuuhist ei niiv vaa pääse, nykku se o alotettu. Isäntä tek yhre uurem penki, ku meinas, et tilleil halus paikan, mut siit tuliki sit vähä liija hiano, ja istuttiki siihe sit hävikki-samettikukkii. Siit tul oikeest hiano. Samettikukat kyl hyätypuutarhaha kuuluvakki, ku karkottava monttaalait ötökkää. Ja perunat kasvava kestokasseis kans kovaa vauhtii. Nyjjo mullattu kassinsuit myäte (kuvanotoj jälkkee), et täst ettippäi saavav vaa keskittyy kasvamisehe.

Jos Islan kans lenkkeillää (helteil vähä lyhyemmi ja painottue aamuihi, viileempähä ajankohtaha), ni vuarotelle kattie kans kans tehty pihakiarrost. Pyry tykkää ussemmi pyytää ulos, ku mä luulen, et toi musta turkki Nipsul o aika ahristava aurinkos. Kattelee sit sisält akkunoist, ku me kiärrellää tonttii Pyryn kans.

Raparperit kasvava kans. Täst jo yhret satsit oon ottanu ja laittanu pakkasehe. Aattelin tehrä siirappii tänä kesän (kirjotinkoha tänki jo aikasemmi, en jaks tarkistaa ny), mut en tosiaankaa sen takii ny lähre köökkii kuumuttamaha. Eli toisel taval talttee. Piirakkaaki orottelen, en viäl ol sitäkää tänä kesän tehny.

Herneet kasvava, ja näyttää, ettei niil aurinko ol mitenkää onkelma.

Täsä näät pikkuset samettikukat isännän "tillipenkis". Heh! Se varsinaine tillipenkki tul sit tehtyy toisaalle - ja niitte siämente itämisee ei kauvaa menny. Iha muutamas päiväs tuliva mullam pintaha.

On se kesä! Vaikkei meil enää mittää lupiinipeltoo olekkaa (en ol jaksanu hoitaa sitä, kunto ei kest).

Viilennin ol pakko laittaa pöhisemähä, ku yläkerran lämpötila alko hipuu 40 astet, mikä o tassuttajil (noh, itellekki, ja pojil) ihal liikkaa. Hyvä, ku jaksova vähä silmil seurat, et misä mä menen.

... ja sit siihev vaa nukahrettii. Ei mittää zoomei eikä riakkumissii. Hyvä, ku ossaava ottaa rauhalliseste sillo, ku pittääki! Ja vet kuluu!

Meijä ihan eka siämenest kasvatettu kurkku!

Siin o isännän ihailupenkki, mist näkkee kasvarin sisäl, kasvilaval, mite perunat kasvaa toisel pualel, tillit toisel, selän takan varelma ja kasvarin sivul usseemp maissi. Viime kesän meil ol yks maissi ja saattii kolme tähkää. Sanottii, et ku olisisis usseemp maissi lähekkäi, ne hoitaisisiva pölyttämist paremmi ja voirais saara tähkii enemmänki. Sen sit näkkee. Mut ihan kivan näkössiiki nääjo tosa ova. Kaik istutuskuappie savet o levitetty "nurmen" koloihi, mikkä ny enstealkuu näyttää aika karkeelt, mut yllättävän noppeeste noi villirehut (siankärsämö, heinät, apilat, leinikit, voikukat ja kaik) noiki paikat haltuhu ottava. Kunha ny vähä satais. Ei lähret ny noit hyätykasvei varte kerättyi vesii tällasee kuluttamaha. Orotetaa, et jossaikohti sitä vet taivaalt tulisisis.

Pikkassii tomaatteiki ojjo! Iha on kiva tunne, ku sitä o käytännös koko kevään vaivaa näitte ettee nähny, et siämenest ast ollaa tähäs saakka päästy! Satoha ei tosin viäl mitenkää ol varmaa!

Viilennykse ansiost meil on ny sisälämpötila pikkase ulkolämpöö alhasemp. Ilma viilennint ei sisätiloi viileemmiks saarais oikkee millää. Läpivetookaa ei oikkee saa, tai pitäsis kissat sulkee yhtee huaneesee, mist tulisis äkkii pätsi, ku ilma ei liikkuis siäl sitäkää vertaa.

Isännän tekemä sahapukki näyttää aika tehokkaalt. Toimintaperiaate ei ekaks mul oikkee selvinny (ja mä olisisin latonu noit puut tohonki eripäi), mut pääasia, et se toimis. Saarais vihroste viimei noit maastos olevii koht vuas sitte kaarettuje puitte runkot palasiks ja polttopuiks. Täsä kuvas vast eka satsi.

Isla ei tykkää, ku viilennyspalttoo laitetaa ylle, mut vähän ajam pääst onki sit jo varsi tyytyväisen nukkumas. Tätä ku ei voi yäks laittaa, tai muutonkaa liijam pitkäks aikkaa valvomat, ettei sit ala päivvastoi lämmittämähä. Nykku o kylmäl kastettu, ni hetken toimii valla hianoste. Ja selväste saa oloo paremmaks. Pitäsköhä kissoillekki saar jottai vastavaa, hmmm. Viilennysalustaki o, mut se ei tunnu oikkee viähättävän kettää näist.

Tomaatinreppanat joutuva näis keleis kovil, vaiks mite yrittää usseste "juattaa". Toivotaa ny, et jaksaisisiva satoo kasvattaa.

Tutkimusreissul.

Hianoi värei tiävviarustan lupiineis.

Ja koristetupakit vaa kasvava ja komistuva! 

Sitä vähä o epävakasemppaa luvattu juhannukseks, mut onha täsä ennenki nii lupailtu, eikä mittää sateit silti ollakkaa saatu. Ny eletää toivos! Sato tai paisto:

ILOST, MUT TURVALLIST JUHANNUSAIKAA KAIKIL!