Aiva hurjan upee päivä tänäpe ja tul sit otettuu ja lährettyy iltapäiväst koirie kans pellol juaksemaa. Siin sitä lumi pöllys ja jonkullaine usvantapanenki ol ympäril, et hitsit, ku olisis ollu kamera, mil saa liikkeest kuvii, ni niit olisis ny aurinkos saanu. Mun kameran kapasiteetti ei oikkee riitä.
 

Luanto ei kyl enää täst paljo kauniimmaks voi talviaikan tulla. Mum miälest.
 

Paikallaaha näät karvakerät täytyy pirätyttää siks aikaa, et näist meinaa jottai kuvaa saara. Mut piänte juaksujej jälkkee seki onnistu hyvi.
 

Aurinko alko laskemaa ja muuttaa väriäs vähä oranssihtavaha - eli vahvisti kummaste tota Kadin ruskeet turkiv värii. Jännäste.
 

"Mee ny poijes siit tiält!" =P
 

Kissi ja Kössi ku oliva mun takan. Kössil alko jo olemaa kiirus kotti - hänt ei saanu polult pahemmi poikkeemaa, ellei joku muu raivannu selkeet tiät valmiiks etukättee. Herran tassut alko paleleen...
 

Käytti mettärreunas asti, mut siäl Kadi tek tenän eikä uskaltanu mennä mettäm pualel. Nost niska- ja selkäkarvas pystyhy, pit piänt urinaa ja painu matalammaks. Peräänty remmis nii pitkäl ku pysty - ja oon varma, et jollei olis ollu remmis, ni olis kyl nii vauhril kotti jolkottanu, ettei mittää määrää. Kissi ja Kyösti ei kyl näyttänyt huamaava mittää kummallist missää.
 

Siin sit aurinko jo men mailles, ennenku ehrittii ees pelloilt poijes. Potkiskelin ja heittelin Kadil lumikokkareit ja sitä enemp tää rentoutu, mitä lähemmäs kotti tultii. Irti en enää uskaltanu kummiskaa päästää. Sevverti tost hommast Kadi tykkäs, et tarkkaili kyl tarkkan, et millo se kökkäre mun kärest irtoo. Heitin sen korkeel ilmaha ja siit sit Kadi ain ne pyrki kii nappaamaa - melkkest kaik saiki.

Kyl siit kiältämät tul vähä miälee, et onkoha taas ollu susii liikentees tääl, ku niit ol pualtoist vuat sit syksyl tääl enemmänki. Itte en huamannu mittää kummallist, mut meneehä tääl noit polkui koirie jäljil ja ristii rastii näit irti olleitte koirie ja fleksil liikkuvie, ettei niist kyl selvää ot. Saa nähä.
 

Kotipihal sit päästin Kissin vapaaks ja hussutiv viäl nurmel juaksemaa, ku olisis kovaste viäl halui ollu ruvet riahuleikkeihi Kössin kans, ja Kyösti ol iha väsyny eikä innostunu lainkaa. Nii tul kanipupusej jäljet meijä karvakerält, ettei mittää määrää. :) Me mittää mettän kanei enää tarvitakkaa!
 

Mut osaspa tää neito sit itekki olla tän reissuj jälkkee väsyny ja reporankaili soffal lumijuaksuje rasituksii poijes. =D