Vaikkei viäl ny mittää ruskaa tääl näy, eikä pahemmi ol lehret puist tippumaha lähteny, ni kyl se vaa syksy o. Ei mahra mittää. Mut ihanaaha täsä o se, et pihalt ollaa saatu jo pitkään vaiks mitä omil lautasil. Ei olla ostettu kurkkuu, tomaattii, sipulaa, porkkanaa, perunaa, punajuurt, eikä mittää yrttei... Maitotuatteet, lihat ja sit muut korinhoitotuatet (pesuaineet) vaa. Mite iso "kulttuurishokki" tuleekaa taas, ku pittää siirtyy kaupan valikoimihi... (tai sit täytyy vaa olla ilma)

Kesäkurpitsaa tulee parist puskast tasasee tahtii. Sillee meil sopivaste. Tehty wokkii, paistoksii, vuakii, piffei. Täytetyt kurpitsat o ollu "tyäjonos", mut ei olla iha siihes saakka päästy, viäl. Jollei nyssit pakkane viä puskii, ni ehkä me ehritää niitäki tehrä. Säilytystilaa ei ol, ni ei paree kaikkee kerät pikkasinakaa vaa sisäl kärpässii keräämää (niit ällöi pikkuötöi taas o, niinku joka syksy, höh).

Amppelitomaattei tulee viäl pikkase, hiljakses, mut nyssit o alkanu näät isommat, runkotomaatit (Roma) kypsymähä. Ovakki hyväm makussii, mut silti must tuntuu, et ens vuan haluun jottai "normaalimpaa" tomaattii, mikä tekis korkeempaa kasvustoo ja sitäkautta olisisis enempi tilaa tehrä satooki. Näist ny näyttää tuleva satoo vaa johonki pualeem metrihi saakka, ja osa tertuist käytännös lötsähtää maat myäte, ku painava niim paljo - ja pinta naarmuttuu samal helposte. Eihä se makuhu tair vaikuttaa, kunha ehjän pinta pyssyy, mut ulkonäkö kärsii.

Joo, ja Islaha tiätty om mun puutarha-apulaisen ain. <3

Meijä ainokaine "jalo"-omenapuu tek tänä kesän sen ekan satos. Oliskoha kaneliomena suameks, tosi hyvä välipalaherkku, mut leivonnaisis melko mauton. Eli parast siis puust suaraa suuhu. Kyl näit jokune jäi meillekki, vaiks melkosem paljo om menny peurojen suuhu.

Punajuurt on tullu (ja viäl tulee) paljo. Seki ov varsi mainio kaikellaisis paistoksis, niin pannul, uunis ku grilliski tehtynä. Kesäkurpitsaa, punajuurt, porkkanaa, sipulaa, omat yrtit, broisku, pikkase vet vuakaha ja uunihi. Se kypsäks ja sit lautasel äiteelt saaruist pualukoist survost sekaha. Nam!

Päivän ruaka tulee miätittyy aika paljo sem mukkaa, mitä pihalt löytyy. Vaihtelee vähä, mitä enempi millonki tulee. Om muute ihanaa tehrä omast sarost! Määki jopa innostun välil kokkailemaha, vaiks oikeest INHOON ruuvantekkoo.

Pakkaseenha oon jo saanu tuareyrttei (sipulivvarsii, oreganoo, tillii, basilikaa, ruahosipulaa...), oreganosualaa oom myäs tehny. Piänii annospussei pakkasee ja pikkupurkkei huaneenlämpöhö, ku oikkee mittää isomppaa säilytystilaa ei ol. Silti meil ov viäl eres chilirumba. Chilikastiket, chiliöljyt, paholaisenhillo, ehkä viäl kuivatetaa jottai, minkä taas voi säilyttää ihav vaa huaneellämmös... Samast siämenpussist kaik cayenne-chilit (lisänä habaneroo), mut niit pitkulaissii o ainaski kolmee erillaist, jokane myäs eri vahvuut. Saa ol tarkkan, ku ruppee käyttämää, ettei kaikkein tulisint lait ruakihi ainaskaa, ku lapsellapset ova meil.

Ekaa kerttaa kokeiltii myäs punajuurisäilykkeen tekkoo. Kattilallisest tul kolme purkillist. Ja toi piänemp ojjo syätykki. On nii hyvää muun ruuvan sivus. Oi, että! Tätä tehrään kyl lissää myähemmi ja koitetaa, josko säilyis kuistil kylmälaukus (ettei sinne menis pakkane). Enste täytyy vaa muistaa pittää kylmäkallei ja vaihrella niit uusihi tasaseen tahtihi, ettei lämpee liikaakaa. Pelaamiseks menee, ku ei sitä kellarii oo, ja jääkaappihinkaa ei mahru. Ei näit kummiskaa suariltee voi jättää vaa maahankaa. 

Ja onha noit chilei sitte sellasenaski käytetty. Chilikastike, riisii ja hölskykurkkui (avomaankurkuist). Voi että! <3 Täsähä meinaa taas nälkä tulla, ku näit kaikkee miättii. =D Kumpa me joskus saatais toi kellari talvikuntoho sillee, et vois jottai laittaa talvenki varalle. Se vähä isomp lottovoitto tarttettais.