Kaikellaist taas. Mun tekkee nykyää joka kert miäl kirjottaa otsakkeeks, jot "Monttaalait". :) Mut kelit ova ollu taas enemp helteem pualel, ku muut, vaiks välil hippase o tihuutellukki. Sitä kunno saret ollaa orotettu...
Terassil ollaa aikaa viätelty - uskaltauruin siirtelee näit pehmustuksiiki sinne välil, ku näytti nii poutaselt, mut kyl ne vaa sai taas kohtsillee viär sisäl. Ei satteen takii, vaa tuulen. Nii pyärs täsä, et koko aja ol joku tyyny tai peitto tai matto menos lairan ylitte...
Mustiski o alkanu enemp ulkon viihtymää. Ja ohimenevii itikoit sit pyyrystelee.
Jakso olla sevverti "painon" tosa lootam pääl, ettei iha het lähteny mattot ja tyynyt liitelemähä.
Poika ajeli nurmikoit, me juaksenneltii tovi aitaukses, sit taas terassil. Kiva ku saa pirettyy ovii auk, ni ilma vaihtuu sisälki.
Leikkituakio. Tosin tää ei iha riahusammast pääst ol, ku Kadi ei vedä. Pitää vaa pötköst kii ja Kissi riapoo ja ärisee ja vetää. Kunnes ei enää jaksa. Kadil sentäs om massaa sevverti enempi, ettei iha Kissi pahemmi pääs "heiluttelemaa". :)
Mustis tutkii välil lairan ylittekki maisemii ja maailmam menoo. Siit ku tiäl menee jottai vähäv välii...
Siitepölyy o joka paik täynnä. Sare vähä kasas sitä kokkoo.
Västäräkeil om pesä meijä kuistin harjallappeel ja se o hauska, mite se ohjaa ain meit koirie kans kauvemmas, ku lähretää lenkil. Kulkee sillee parim metri etäisyyrel, ottae välil piänii pyrähryksii kauvemmas, ku me lähennytää, välil taas kipittäe noppiaa tahtii maat pitki.
Sit lopult hyppää postilootam pääl, mihi jää tarkkailuasemihi, ku me mennää ohitte.
Alkaa sireenit olemaa parhaimmillas koht ja napsasin muutamii oksii terassillekki tuaksuu antamaa. Norjanangervoo sai seurakses, ku pitäs meijä puska leikat kokonas ales tän kukinnaj jälkkee.
Tovin saivat olla tual kohollas, mut sit mun ol siirrettävä ne lattiatasol, ku tuuli otti puskii nii kii, et nurinha ne ain menivä.
Lissää kesäkoristuksii haettu varastost ulos. Siiliperhe pääs taas "vahtimaa" omaa kukkapenkkiäs.
Ja täl kyltil tarttee löytää joku toine paikka, ku täsä alkaa koht puskat olemaa nii korkkioit, et se jää iham piiloho kokonas.
Pörriäissii pyärii paljo tääl, ku plääni o välil melkosen voikukkapelton. Sanotaa, et kimalaisset ova vähentyny kovaste, mut ei sitä ainaskaa meijä alueel kyl ol huamannu. Mikä siis ov vaa hyvä asia.
Mesimarjat kukkiva ja osa on koht tiputtanu kukkalehtes ja alkava kasvattaa marjaa.
Näissäki kukis o melkone kuhina käyny, ku ampparit ja kimalaiset käyvä "saalist" hakemas.
Poika ov varsi hyvi jaksanu leikat nurmee meijä vanhal "pröpöl", mut kyl nää voikukat vaa kovi äkkii siält ajoj jälkkee taas nouseva.
Sit o just ruaholleikkuuj jälkkee iha nurmikon näköst. :)
Kevätvuahejjuuri alkaa jo koht lopettamaa kukintaas.
Ruusu o alkanu päättää kasvamaa kukkapenkin kivetyksej joukos. Saa nährä mitä siit syntyy. Ku kasvaa haluu ni kasvaa saa. :) Tairan vaa jossaikohti noit kivii siirtää ja lisät tähäkohtaa uut multtaa.
Mini-miniruusutki selvis talvest ja siäl om melkone puska. Piänt neilikkaa ympäril, ni ei tul het varjostamaankaa. Kiva juttu. Näät ku olisis pitäny ottaa talveks sisäl viileesee, mut valosaam paikkaha. Eihä meil sellast ol.
Tulikellukka ov varsi kaunis kans kukkiessas. Erottuu tää paremmi ku muut keltakukkaset noitte voikukkie joukost. :)
Gladioluksiiki ojjo pumpsahtanu pintaha. Punast.
Ja keltast.
Sit laittelin talvel pistokkaiks ottamani kasvit yhtee korihi. Se saa olla ny etukuistil, ettei ol kaikkeist paahtavimmas aurinkos.
Vaiks hetken aikaa siihenki kyl aurinko ulottuu.
Puskiem piilos meijä torppa o - ku mettän suunnast kattoo.
Saintpauliaki o intoutunu kukkimaa sisäl kesän kunniaks.
Sit käväsin apun Nouste Kotiseutumuseolla päiväkotilaisten tutustumispäivänä. Täs Pokkalan savutorppa, mikä o 1700-luvult, vaiks siin onki melkkest 1960 ast asuttu. Istuksin siäl kutomas.
Täs museon päätalo aamuaurinkos.
Näkymä Pokkalan savutorpast ulos.
Ystävän nappaama kuva munst, ku olin tehny oloni kotosaks, ennenku lapset saapuva paikal. Tää ol valla ihana paikka ja vaiks ulkon ol melkestäs painostavan kuumaa, ni sisäl ol viileet.
Lampaitki lapsie rapsutettavin.
Pokkalan torppa erest.
Mun näkymä istumapaikalt pöyrän nurkalt. Kaik tarvittava köökkihi löytyy.
Kynttilät pöyräm pääl ja himmeli katost roikkumas.
Lapsil vaikutti olevan iha kivaa, vaiks enemp halusisiva touhut ulkon, ku sisäl. Päiväkotilaissii ku oliva, ni eivä oikkee näit "vanhoi" juttui viäl nii pysty sisäistämäänkää.
Lapsil ol käpylehmie tekkoo, perunoitte pellol laittoo, kaffepapuje jauhamist. Sit ol tutustuttavan karstaamist, kehräämist ja siit sit lopputuleman se mun kutomine. Et mist ne neulevaatteet oikkee tulevakkaa.
Aittarappuset.
Tuaksuvaine sireeni ulko-ovev viäres.
Ruakahetki enne päiväkoril palaamist.
Ja ryhmittäi kokoontumist ennenku ol aika siirtyy taas linja-autol. Lapsil taatuste jännä päivä. Eikä ollu itelläkää mittää valittamist! =D
Kommentit