Saret, aurinkoo, hurjan kosteet kelit, mut silti lämmint. Syksyst siis.

Tiaros ol jo etukättee, et viikollopul o ohjelmaa, ni valmisteluihinki sit men viikolt jokune päivä (siivoomisineen, kauppa-asioineen), sit perjantain tyäpäiväm päätteeks kipasin pojat meil hakemas. 

Alkava ol sen ikässii jo, et yhteisleikitki alkava paremmi sujumaa. Sillee, et juaniki o yhteine. =) Aikasemmi ovak kyl leikkiny yhres, ikkäänku yhtaikaa, mut silti voinu molemmat leikkii omii leikkei, mil ei ol toistes kans mittää tekemist.

Nukkiskamat leviäks, et saiva sit järjestää ne "rivitaloho". =D Siäl sit nukuttii, nukutettii, petailtii petei, istuttii pytyl, katteltii peilist, juattii mehuu ja sensellast. Paljo asioit, mitä ny tehrää nii koton, ku tääl mummu-vaarilaski.

Aurinkoläikät ol käytös ain, ku aurinko sopivaste näyttäyty. =) Siin oliva koiruus ja kissat vuarotelle, millo moksuje leikit ei ollu menos samas paikas vaa.

Niilo jäi meil vaarin kans olemaa, ku kipastii Arton kans ystävän kissoi hoitamas. Putsattii vessa, vaihrettii vet, lisättii ruakkaa, leikittii ja rapsuteltii tovi ja siv viäl jätettii vähä herkkui puuhaks meijäj jälkkee. Arto ossaa hianoste ol karvattie kans, ja ystävän kissoist toine oliki, niinku olis hällekki oikkeen tuttu poika ollu - varautuneemp tyyty ottamaa vastaa herkut, mikkä Arto heitteli köökim pöyrän alle. =)  Mut vähä muut viriket, ku pelkkää kissoje keskenäs olemist, kummiski.

Ja silt reissult tul sit meijänki kissoil vähä mussoteltavaa. <3 Ihanan kortin kera.

Palapelei kootaa nykysi näinki, tapletil. Yhteistyäs seki sujuu. Arton sormet pakkaava olemaa samallaissii, ku munki, ettei kosketusnäyttö vaa sitä kosketust milläskää noteeraa. Liijan kuivat vissii? Tai jottai. Mut Niilo autto tarvittaes. <3

Ja mitäs sitä nyssit muut? Ruuvallaittoo, syämissii, leikkei, hupsuilui, tiskei, pyykkei, ulkoilui, valmistelui seuraaval päiväl (mukaanotettavat), kirjan lukemist ja sellast. Sit eilä Arton päiväuniej jälkkee äiteen sisko ajo pihal, ja napattii hänekki meijä kyytihi, ku lährettii yhres äiteen synttäreit juhlistamaha. Siäl ol veljem perhe kans, et vipinää, mut nii heijä kissa, Vilpertti, vaa rennoste otti. Ei ollu hälyst millänsäkkää.

Kaikellaist herkkuu ol tarjol, ku yks ja toine toi tarjottavii tullessas. Nam! Eikä seurassakaa mittää vikkaa ollu! <3

Siinähä se sit alko päivä jo olemaa aikalail pulkas. Viäl hypättii juhlist autoho, viättii pojat kottii plikan tykö, vaihrettii auto taas, ajettii meil, viäl pikane kaffe tääl, ennenko tätini lähti ajamaa kottiis, et ehti viäl valosaan aikaha menemää. Monttaalait, mut ihan kivaa juttuu, sentäs!