Saatii suvuv vauva kylähä ja oliha siin vipellyst vähä aikkaa. :) Tosin varovaste alotettii, tekemäl koiril selväks, et tää pikkune o MUN suajelukses. Vaiks ovakki kissoihi tottunu, ni viaras on silti viaras.
Tää otus on kyl nii enerkine ja ehtiväine, ettei mittää määrää. Jakso vaa leikkii...
... ja leikkii...
... ja leikkii...
... leikkii...
... leikkii...
... ja yhä vaa leikkii.
Kadi siirty sit vähä turvallisemmil vesil seuraamaa tätä touhuu. Ku kuanottel pusuttelemaa pikkust, ni sai ain välil "raipast", ku tul nahkarääppeet kuanol. Eihä ne sattunu, ku ei kissakaa siihe leikkiäs lopet, et hapsut koskettava, mut ei tuntunu kivalt kuitenskaa. Siis koiram miälest, kissal se ol ihav vastustamatont.
Kadii sit vähä vauvatti kans ja pääs pojan sylikoiraks vähäks aikkaa. :)
Sit pusuttelemaa kissaa taas.
Jekku olis jatkanu tiäs kui kauva toisel lelun kans, mut ite kyllästyin ja vaihroin toisee. Se kelpas kissallekki kyl.
"Mää syän sunt!" =) Ja sit ol aika lähtee kotti taas. Piänte vastalauseitte kera kyl, ku ei olisis millää halunnu koppiis mennä. Mut olipa ihana, ku kävivä pikkasen kans kyläilemäs välil!
Osu silmä tällaseenki. Täysi hiljasee taivaan kulkijaan. Joku liitolentokone tais olla, ku ei pitäny mittää äänt.
Kadi alko kans sitä sit seuraamaa, ku mä ensteks sen huamasin.
Tänäpe lährettii isännän kans sit Laurim markkinoil Mynämäjel. Auto kaupan parkkihi, sinne kauvempaa osaha, ku kottilähties ol tarkotus kuitenski kaupas käyr.
Tällasii hianoi leidei ja komeljanttarei ol jakamas jottai mainoksii jostai tapahtumast/esityksest. Me oltii sevverti kauvempan, ettei tullu iha selvil, mist o kysymys. Mul meinas tulla tuskastus näitte asusteist, mite kuumat mahtovakkaa olla. Kuumaa ja kosteet ku keli ol.
Tällassii uurellaissii kerrospukeutumissii ol usseemmaski paikas. Neulomust neuleel tai virkkuut neuleel. Kivan näköstähä se. Ehkä joskus jottai tulee samantyyppist itekki koklattuu. Jos sattuu inspis.
Hianoi pihakalusteit, mikkä sopis just meijän vanhan torpan karkeel pihal.
Meil ol Kissi mukan menos ja pirin pahimmis tungoksis Kissii sylis, ettei jää ihmiste tallomaks, ku kaik katteliva muuval ku jalkoihi. Tul otettuu siit sit vauhris kuvii ja kuvis on sit osa turkkii näköjäs kans mukan. :)
Kissi sai paljo huamioo. Hauskin ol, kun eräs nuar neitone kysy rotuu ja kerrosin Kissin oleva Cottoni, Coton de Tuléar, ja tää Kissii haliva ja rapsutteleva sitte siihe, et eihä tää voi sellane olla, ku tää o selväste Puuvillakoira. Kas! =P
Mustii pilvii liuku meijä päitte yläpualel, mut saret ei sentäs tullu. Aika monel ol katokset tavaroittes pääl, mut ei kaikil. Myyjil siis.
Kaupaski ol sellaset jonot, et jouruttii oikkee orottamaa, ennenku isäntä pääs siält ulos.
Isäntä o jostai löytäny tän ruatsimpihlajan ja kovaste haikailis sellast meijänki pihal. Saa nährä löytyyks jostai - ja mihi sellasen sit lykkää, ettei se ol muitte juttuje tiäl sit myähemmi? Noh, onha täsä nys sentäs meil läänii.
Kattelin, et ompas kirkon katol hauska pitsikoriste, mut sit huamasin, et se liikku...
... ne olivakki lintui! =D Avomaankurkui ja säilöntavermeet tul hankittuu ja isännäl meneeki ny tovi, et saa näit omii herkkusäilykkeit tehtyy kellariin talvee varte. Venäläist ja tiäs minkäläist on suunnitelmis. Hyvä, et o ite innostunu tekemää niit, ku ite niist ain 99% sit syäki.
Kommentit