Olipas taas vaikkia löytää aiheesee liittyvää faktatiatoo netist. Ev vissii ossaa oikeit hakusanoi käyttää. Koiratarhal ite ajattelin ihmisten ite rakentamii tarhoi omil pihoilles koirias varte, mut netim miälest ne ova näit hyljättyje koirie tarhoi, misä koirat orottava aroptioo uusii koteihi...

Tarhakoira o mum miälest koira, jota paljo piretää tarhas, eikä välttämät ees kovaste sisätilois viihry, mut netim miälest se o tällane koira, mikä orottaa erellises kappalees kuvatus tarhas uut kotii - tai jo uuren korin saanukki koira. Monil o koton 'tarhakoira', vaikkei pihal mittää koiratarhaa olekkaa näköjäs.

1321698317_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Jekkulan pelottavat tapahtumat herätti taas miättimää tätä pualt asiast kovaste, et mite monii hyviiki koirii pilataa pitämäl niit jatkuvaste tarhas yksi, käytännös ilma ihmiste, eres pahemmi omistajieskaa, kontaktii. Puhumattakaa virikkeist, liikunnast... :(

Laki (nykyne) sanoo erinäissii asioit tarhan koost, paikast, kopin tarpeest ja millane sen tulis olla, mut siihe se ei ot kantaa, et mikkä koirat sopii tarhaha tai kuippaljo koira tarttis tarhasolol lisäks jottai muutaki asioit voirakses hyvi.

Eläinsuajeluyhristyksilläki o vähä summittaist tekstii asiaha liittye, vaiks onki ehkä kansantajusemppaa ku lakitekstit. Esim: "Ainoastaan muutamat rodut soveltuvat jatkuvasti ulkona pidettäviksi." Muttei kerrottu, et mitkä ne rorut sit oikkee ova.

Meijä ulkoilureiteil ei onneks pahemmi mittää koiratarhoi ees ol. Koira-aitauksii kyl, lähinnä taloje yhteyres, etu- tai takapihal. Ja sellaneha meilläki o. Meil viäl nii matalaki, et Kadi melkkest voisis vaiks astuu sen ylitte, jos haluisis, mut näät aitaukset ei olekkaa sitä varte, et niis piretää koirii ulkon sillee, ettei omistajat ol lähistöl. Meil o koirat ain sisäl, ku itekki ollaa, eiväkkä viät yksinäs aikaa ulkon.

Faktatiatoo ku hajin, ni osusi sit muutamii asiaa koskevihi keskusteluihinki. En voinu ottaa osaa (enkä välttämät haluaisiskaa), ku en ol rekisteröityny käyttäjä, mut tätä luakkaa ne kaik suurimpiirteis oliva: Suomi24.

Havaintoi ko. keskustelust (joo, tiärän, et se ojjo vanha ketju, mut silti), sulus olevat mun kommenttei:
- Lähtökyselys jo tiarustellaa sellast pohjamateriaalii, mikä suarattais kust mahrollisimma hyvi. Ja ohjeistukset antava keinoi, mikä o sopiva jopa isompie hätie poisputsaamiseks näppärimmi. (Eihä tarhakoiraa tartte lenkeil viär?)
- Ohjeit tul tarhan rakentamiseks monellaissiiki ja sit yhres muistutetaa viäl, et pentuu tulee päivittäi huamioir ja leikkii sen kans!  (Onks niinki? Ja mitäköhä laki sanoo pennun pitämisest tarhas yleensäkki?)
- Fiksuste sanotaa, et tarhas tulee löytyy koiral virikkeitäki, niinku kopim pääl kipuamal esimerkiks, mut kaivamineha täytyy täysin saar estettyy, betonilaattoi vaa pohjaks. (Sehä sit jo riittääki?)

Ei vaa ymmärrä. Vaiks koirat olis otettu pelkästää jottai tiättyy tyätehtävää varte, ni täytyyhä sil olla silti hyvä yhteys ja kontakti omistajaas, jotta se ees pystyy tyätäs tekemää. Koiran tulee saara liikuntaa ja vaiks se olis ns. ulkokoira ja kaiket ajat tarhas, eikä sisäl koskaa, ni mum miälest tosiaankaa virikkeeks ei riitä se, et se "saa" maata ja kattella pihaa koppis katolt...

Sen surkeempaa koiranelämää mä en enää melkkest ossaa kuvitellakaa. Noh, ehkä näät pentutehtaan onnettomat nartut ja surkeet pennut: Silminnäkijä, Kotikoiran Koulutusopas, SEY, Ajankohtainen kakkonen (video).

Edit samam päivän myähemmi: Ja eikös sitte, mun ja Kadin olles kahrestaa päiväl lenkil, hyökänny pikkuruine yorkshirenterrieri yhre piha-aidan kulman takkaa iha tosimiälel Kadii kohti. Konemaise jäykäst kulkie jatkuvast räkyttäe ja hampaat loksue yhtee. Ol kyl tosi vihaine pikkumiäs, se. Kadi tosin hyppäs sivuhu, mun taa. Ja tää terrieri ei huamioinu mua mitenkää. Mä otin täm piänen enste niskaotteel kii, turkist, ku ei ollu pantaa. Käänsin koiran katsesuunnan poijes Kadist, mut koira yritti pinnistel silti takaisi (luannollisest siin onnistumat, höyhenenkevyt koira ku ol pireltäväks). Kattelin ympäril, et mist tää tupsahti ja kauemppaa paikal hölkkäiliki hätääntynee oloine papparaine ja tunnusti koiran oleva häne. Kadi ol yhä mun takan, kaik karvat pystys, häntä koipiev välis. Nostin terrierimiähe kainaloo rinnanalusotteel peppu Kadin suuntaha ja koiraha hiljeni heti. Kadiki rentoutu. Olin lykkäämäs sitä piänt papparaisel, kun ehti paikal, et ottas omas, mut tais ol nii hermostunu, et näytti silt, ettei tää ees osannu syliotet. Sai kuitenki sit pirettyy karvapalleron sylis sitä tiputtamat. Jotenki tilanne nauratti, vaik siin ei oikeest ollu mittää nauramist. Sanoinki pappal, et siin tää piäni ny hengelläs leikki. Yks pualustusrefleksi, puraisu, Kadilt, ni se olis ollu piäne viimeine päivä tänäpe. Näytti, että pappaki kulki selkä luimussa ja häntä koipiev välis piän koira sylis omil touhuilles. En voinu ku puristel päät ku jatkettii Kadin kans matkaa...

1321731543_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Löysinki useamppii vireoit vihasest yourkist. Täsä yks. Tää koira kyl ei liity suaraa ylläolevaa tapauksehe, mut ärhäkkä vaikuttaa oleva.