Niihä se aika vaa kuluu. Kamalaa vauhtii. Tää Nipsu-poika alkaa tulla pikkuhiljaa miähen ikkää. Hui!

Villasukat, villaistuimet, villaset säärystimet, vanttuut, pipot vaihtava kummaste Nipsun toimest paikkaa tääl. Osa säilyy hyvi koskemattoman näkösin, osa taas näyttää lähinnä silt, ku olisis siilin piikkeihi jumihi jääny ja väkisi irrotettu. Ha! Mut sikku vähä äkäsemmi ääneen murahtaa (siis mää), ni tää nolona lähtee vähä sivummal. Tai sit meinaa, et menee kokonas piiloho. Vaiks tän häntäs kans ei kyl ussestekkaa siin onnistu. Ihmeenki hyvi o iha piänest ast totellu näit ärähryksii, mitä koirillekki oon tottunu käyttämää. Ei tartte huurel mittää: "EI! EI! EI!" Kissat ja koirat muriseva varotukseks, nii toisil lajitovereil, ku muillekki, ni sellane matala ärährys toimii hianoste molemmil. Paljo paremmi ku jokkut sanat konsanas. Paree puhuu "samaa kiält". =P

Mut onha tää riakkupetteri myäs mahtava sylikissa, hyrrämyrrä, naamanpukkaaja (karvantartuttaja) tosiaa kasvanu. Ny o sit aika varattu kastraatiohonki, ni ehkä pääsis vähä vähemmil hormoonimyräköil jatkos. Iso katti tää jo onki! Just koht 8 kk. Meijä Susu-mummuhu verrattun painaa jo yli kaksinkertaseste, ja kooltaski melkkest kaks kerttaa isomp. 

Koht siis o tääl yks tötteröpää! <3