Ny o aikas hyvi sattunu, ku se o öisi satanu ja päivisi ollu aurinkoist. Noh, mustii pilvenklönttei o pyäriny taivaal, muttei ol ainaskaa meijä kohral purkautunu. Rauhaiseloo, mittää sen kummemppaa tekemät ollaa oltu. Isännäl tul taas päkiä ja nilkka jalast nii kippiäks, ettei meinaa kävelemää pääst, ni ei ol mikkää remppakaa sit erenny mihinkää suuntaha. Nykkyl jo mennää näyttää sitä lääkäril. Nuariso o tullu ja menny ja tänäpehä sit alko yliopistoki, et kummitytöl ja plikam poikaystävälki paljo opiskeluintoo vaa! =)
Pihakiarros taas. Mä ain meinaan, et tää o se viimine, mut sit viäl kummiski joku houkuttelee ottamaa kuvaa. Niinku tää enkelikello, mist ei enää näät uusie kukkavarsie päähä tulleet kukat olekkaa ollu lainkaa nii herkkii sateel, mitä ne ekat oliva. Minikokossiiha näät ova, et likel täytyy mennä, jos haluu ihastel niit, mut minikokossis kaikellaisest mä tykkään muutenki.
Ja siin enkelikelloje alapualel kukkiva näät surffiiniakki viäl kauniiste. Oon jo mont kerttaa päättäny, et en enää kyl nypi näit kuihtuneit kukkii poijes, et kesä alkaa ol jo ohitte, mut sikku siin olen, ni kärethä ikäänku ittekses kulkeva sinne ja sit mää huamaan, et o nyrkki täyn lakastuneit kukkassii.
Ja iha sama juttu näitte orvokkienki kans.
Mut jos tykkäänki perennoist, ni kyl näät kesäkukatki niihi laitetun vaivan upeeste palkitteva. Vähä kasteluu ja lannotet, ni kukkiva alkukevääst syksyhy kauniiste. Perennat kukkiva vaa vähä aikkaa ja mitä helteisemp keli, sen vähempi. Ja kyl perennoiki täytyy kuival kelil kastel, muute koko kasvusto kituu ja niihi tulee tuholaissii helposte.
Petunia, tai joku sano miljoonakelloks (en enää tiär mitä eroo o petunial ja täl kylläkää, ku just oppisi, et riippuva petunia onki surffiinia...), o kans samal taval nypittävä ja kiittää siit sit uusil nupuil kauniiste. Nostin tän pöyräl ny, ku koko kesän en saanu sitä koukkuu paikalles, et olisisi saanu tätä ylemmäs. Siks siin ov viäl toi amppeliripustin paikallaski. Mut en ol antanu sen haitat. Kukka o kummiski upee.
Ei paljoo enää kasvei terassil olekkaa, mut vähä riittääki. Tiibetinkoirankiäli kukkii yhä, samate tähtisilmä ja kääpiöauringonkukka alkaa koht avaamaa nuppujas. Nuppu ojjo kääntyny auringon suuntaha. Ja kuukausimansikast saaraa satoo pikkase joka päivä.
Kivaste mummiälest sointuva tiibetinkoirankiälie ja tähtisilmie väritki yhtee.
Jännäste myäs kerää tähtisilmie kukkie keskustat vet, et ol ku kyynel silmäs, vaiks sare ol menny jo monii monituissii tuntei sit.
Sit huamasi meijä niityttyneelt osalt nurmikkoo pirteem punase läiskän tual tiäl koirie kans kulkies, et ol pakko men taas kottitulles kattomaa, mikä siäl oikkee o.
Haa, palavarakkausha se! Onks tää nyssit merkki siit, et tähä pitäs tehrä uus kukkapenkki! =D
Keijukukkaki kukkii, vaiks ne ovakki nii piänii, et melkkest suurennuslasii tarvitaa. Huamaaks täst?
No, täsä vähä tarkemmi ja paaaaaljo likemppää. Hentoi ja keijukaismaissii ovakki kyl. Mut kyl tän kasvin kauneusarvo taitaa ol enemp nois lehris, eikä kukkasis.
Enkä mä tiättykää pääs ohitte mun lempikukkie, eli gladioluste, ku alkaa usseemp olemaa ny kukas yhtaikkaa. Vähä ova kärsineet kuivast kesäst, vaiks kui o yrittänykki kantaa vet kukkapenkil. Monttaalai värii sit tuleeki.
Osas varsi prinsessamaist pitsireunustaki. Oikkee herkulline.
Ja vaikken nii oranssin ystävä olekkaa, ni kyl tää oranssivvärine gladiolus vaa silmää miällyttää kovaste seki.
Ekat auringonkukatki ova auvennu. Kukat huiteleva siäl kahre ja pualem metri korkuures, et mittää lähikuvii ei näist napsastel.
Ja ku yriti ottaa kuvaa tsuumil taivast vaste, tausta ol nii kirkas, et sehä hämärti koko kuvan ja tsuumaus taas tek kuvan rakeiseks. Mut auringonkukka se o, joka tapaukses! ;) Ehti kukkimaa!
Maa-artisokatki alkava ol mua korkkiamppii ja monis o nuput. Saa nährä mite näitte kans käy, et ehtiiks viäl syksyaikaa meit kukinnallas ilahruttamaha.
Muute sit ollaa siis oltu vaa. Mitä ny vähä o virkkuu ollu käsis sillon tällö. Pyykkii riittää viäl (siit meijä kesäine telttailu pit huale), mut onneks noi koneet sentää pääosi hoitava homman iha ilma apuu. Kuha muistaa välil tyhjennel ja täytel niit taas. :)
Jos soffam pehmeys ja lämpö välil houkuttelee, ni sit taas välil o mukava köllii lattialki. Plikan huaneesee ku ei ol menemist siinkohtaa, ku häne poikaystäväs o paikal. Ollaa sit nii liki ku vaa luval saa. :P
Kommentit