Eile jo pit laittaa kuvaa kelist, ku ollaa saatu kuuraa maaha, ni o pikkase valkosemppaa ku tosa jouluaikan. Lunt sais kyl silti tulla.


Kuiva keli o houkutellu pitemmil lenkeil koirie kanssaki. Kävin tosa yks päivä tual kauimmaises mettäs iltapäivälenkkii ja siäl sattu kummalline tapaus. Iha valosas siis liikuttii ja polkuu pitki mentii ettippäi, ku mä sivusilmäl näin jottai isoo liiket munst vähä takan oikkial pualel, nii, et syrän nous kurkkuhu, ja siin samas Mimi katto sinne samaa suuntaha ja repes oikkee hurjaan haukkuhu. Mimi ol kulkenu jonon ensimmäisen ja käänty sit siin melkkest takasippäi. Kyösti ja Kissi oliva iha hiljaa, mikä seki ol outoo, ku yleensä nämä kaks o ain mukan räkyttämises, jos joku vaa jottai piäntäki syyt antaa. Ja ku mää käänsin katseen sinne liikkeem pualel, ni ei siäl mittää ollu. Pelkkää mettää, eikä eres mittää kovi tiheet sellast, et jos siäl olisis jottai ollu, ni oltais kyl nähty.

Oltii pysährytty siihe touhuhu, mukku siäl ei ollu mittää, ni sanoin siv vaa, et "mennää" ja lährettii jatkamaa polkuu ettippäi. Mimil ol niskakarvat pörhölläs ja kulki sillee "kantikkaaste" tönkkön viäl pitkän aikkaa, mut loppureissul ei sit enää mittää muut sattunu, ei tullu kettää eres vastaha missää kohti. Jäi kyl miätityttämähä, et mikä se voi sillee pelästyttää keskel päivää?


Koton ol sit taas mukavaa ja ruaka maitto koiril. Mimiki taas iha normaalin, mut ittee jäi vähä asia haittaamaha. Pitäisisiks mennä uurestaa ja kattoo mitä tapahtuu? Mää oon kyl tual lenkkeilly koirie kans monest ennenki, eikä mittää vastaavaa ol koskaa tapahtunu, ni miks nyssit? Hmm.

Iha miäles o käyny kaik karhut ja suret ja sellasekki, mut ei siäl ol piilopaikkoi moisil otuksillekkaa missää, ku en voi kuvitel, et karhu tai susi nousis puitten taakse piilohonkaa...