Kummallise noppeest men tää päivä. Mää oon uure ohjelman kans taistellu ja kummastellu kaikkii ominaisuuksii, mitä tiärän, et löytyy jostai, mut mist? No, hittaaste hyvää tulee...

Kuiva päivä ol ja kiva ol lenkkei kävellä. Päivä- ja iltapäivälenkkii jatkoin Kadin kans viäl sej jälkkee, ku tiputin näät piänemmät tassuttelijat kottii välil. Puhelin o soinu nyy näät kaks päivää melkoseste, mut kivoi puhetuakioi o viätetty. Välil o puhelin ollu kirjaimelliseste kuuman. Näät kännykät ku pakkaava kuumenemaha, ku vähä aikkaa puhhuu.

Tänäpe meil käväs sit ekat viaraat Kadin aikan. Mun vanhemmat kävivä kaffel ja iha kivaste men. Näät meijä piänemmät vipeltäjät saiva melkose melukonsertin kyl aikaseks, ku huamasiva tuttui tuleva. Oliva iha täpinöissäs. Ja sit ol hetki, ni kaik ol rauhallist. Kaffetelttii iha hiljasuures.

Kadi ja Mimi sit pikkase pitivä "tassutteluleikkii" viaraitte lährettyy. Ja siit yritin kovaste kuvii saar, mut yksii pörröpalluroit vaa kuvaha tul. Sellane o nii rauhallist leikkii, et saava hyvi sisätilois pittää. =oD

Oon täsä sit jättäny tätä tassuttelijajoukkoo välil yksi sisäl, ku itte oon käyny postii hakemas, roskiksii viämäs, puit hakemas ja sen sellast. Mittää älämölyy ei ol kuulunu. Tänäpe sit hyppäsin autoho ja käväsin hakemas pojan pikavuaropysäkilt (kolmen kilsam pääst), ku flunssast hualimat hää yritti opiskelupäiväst neljän tunnin matkoines selvit. Tosi rättin siält sit kotti tul. Köhii ja röhii, mut kuumet ei ol nyy ollu. Selväste kyl ei ol viäl kunnossakaa. Ei mittää onkelmaa tassuttelijoitte osalt koton. Kadi ol varmaste asettunu eteise ove eres oleval mattol maate, ku siit sit nous, ku tulttii kottii.

Pikkase aikkaa kuroin sukkaa Mustis sykys ja Kössiki tul sit siihe viärehe. peuhas aikas ton meijä verhonarun kans, et sai naamas siält kunnol näkyvihi. Tais kutittaa! Mimi ei tykkää tost narust lainkka, ku o nii herkkä kutisemaa. Suastuu makuupaikaski köllimää vaa, jos se o tarppeeks kaukan verhost, ettei siin pyärimishommassas vahinkos hännälläs kourase noit nyärei mukkaas.

Muutamaan otteesee tänäpe o ollu koirat nii ihanis asennois viärekkäi, et pitäis pittää se kamera ain käre ulottuvil. Yläkerras Mimi, Kissi ja Kadi löhöilivä melkkest samallaisis asennois toisissas kii rappuje yläpääs - ja mää ikkunav viäres, kamera alakerras. Eli juu, jos siit lähtee alakerttaha kameraa hakemaha, ni ei olis tost asetelmast enää ollu tiatookaa. Vähä samal tyylil makoiliva alakerras keittiö lattial rinkulas, ku join kaffet siäl ja lujin lehtee. Kamera ol tiätty olkkaris ja sinne päästäksen mun ol pompittava koirie yli. Eli taas tilanne ol ohi, ku sain kameraa kättee...

Mää täsä just miätin, et kyl o ihanaa, ku ollaa kesää kohti menos. Kevät herättää lehret puihi, kukat kukkimaha ja valosuus vaa lisääntyy koko aja. Lisää siis valossii tuntei lenkkeilyil. Ei kest kauaa, ni kaik lumet ja jäät ova poijes ja kurasuuski vähenee, ku ruahot lähtevä kunnol kasvuhu. Hiano juttu!