Ei sitä vaa itte tee kaikellaissii kömmähryksii, tapahtuu sitä muuvalki. Poika tilas Saksast uuret kajarit ittelles synttärirahoil kottitoimituksel. Siältähä ne sit vajaan viikon toimitusajal tulivakki - tänäpe. Pakettiauto ajo pihal, varmisti osotteen, sano, et olis pari pakettii, pyys nimmarin toimituksest ja pörhäls menemähä. Noh, sikku poika sai paketit, ihmettel, et eiks se postipoika (vaiks se ol kyl tyttö) hintaa pyytäny? Ehei, olisiks pitäny? Joo! Ja niihä siäl sit papereitte joukost löytyki toimittajal tarkotettu palautuspaperi kuitatust maksust... Noh, rahat kyl nyy sit orottava meil tääl koton yhä.

Sit sain vihroste Furminaattorin minäki. Ei mittää oikeet harjaamist viäl, mut kunha pit testat, et toimiiks. Heh! Parin minuutin harjauksest tul Mimilt karvaa jo näim paljo! Ja viäl olis tyästettävää. Ev vaa ehtiny enemppii, ku o puhelin soinu ja asiakkaitte kans aikaa viättäny. Mut pitänee siirtyy tonne terassim pualel tätä tekemähä, niimpal karvat pöllyävä - saa linnut pesätarvet. Ja Mimi ainaski tykkäs, sempäiväst kiähnäämist ol, ettei mittää määrää. Ylpee selkäkarvas menettäny täsä istuu oman karvakasas viäres.

Sikku täsä kirjottelin sähköpostei, ni Susu istu nii söpön sinisilmän mun esitteirem pääl, et otin kameran esil.

Eikös sit ruvennu joku toinenki kuvaha pyrkimähä...

... Hei, määki oon tääl - kuvaa mua! Kuva o vähä tärähtäny, ku en osannu kuvates oikkee valmistautuu tähä "tunkeutumissee" mitenkää. Heh! Ei ol Kissi meil ainut linssilure!