Niihä se sit päivä men. Hoirin kauppa-asioit ja puuhasin pikkase pihal - ku en oikkee pystyny muuhu keskittymähä. Lährin plikan kans sit ajois liikenteesee, ku käytii Gigantin huallost hakemas häne kännykkäs ja kipastii viäl eläinkaupas kissanhiakkaa hakemas. Pit ehtii pikkane lenkki käymää Miminki kans ennenku menttii eläinlääkäril, ettei sit siäl ressates tul hätää kättee.

Orotettii sit tovi jos toinenki - se ny ol orotettaviski, ku päivän viimesimppii aikoi meil ol. Aamuste olis viäl toivoo suurimpiirteis ajallas sisälpääsyst. Lääkäri o lääkäri. Mimi olisis halunnu tuttavuut tehrä kaikkie koirie ja kissoje kans, mitä orotushuanees tul näkösäl - ja lennättel karvojas ympäriis. Hetken ku Mimi ol mun sykys, ni mää olin karvoil kuarrutettu.

Mimin silmä o onneks iha kunnos. Ei mittää jatkotoimenpiteit. Nykku o otettu vilkkuluami poijes, ni ov vaaran et joku silmän rauhane tulee esihi, ku ei ol estet enää. Mut se vaara o piän kuitenki. Onneks.

Sit käyttii maksamas koko homma ja saatti hoito-ohjeet ja kuulumiset leikkauksist. Kissoitte kans kymmene päivän tötteröinti, ittesulavat tikit, ei jälkitarkastust, eikä kotilääkityst. Hirasvaikutteine antipotti o annettu leikkauksej jälkkee lääkäris ja samate sit kipulääkitys täks seuraavaks vuarokaureks. Kissoil ku ei paljoo näit kipulääkityksii annet, ku pakkaava sit hyppimää luvattoma korkkial ja tiätty siält ales kans, jos mikkää paikka ei arista. Siihe ei ain aut eres tötterökkää. Noh, Mustiksen kohral tää o pitäny paikkaas jo tänäpe - viillettää ympär huushollii ja tappaa tötteröäs minkä ehtii...

Juu, ja Kadil ol tullu joku verevvuato munasarjoje poistost ja hänel o jouruttu antamaa lisävert. Nyy pitää seurat, et jos alkaa limakalvot tulemaa vaaleiks tai jos o muute kovaste unelias, ni sit käyrää hakemas lissää vert. Meijä neitone vaa o nii rauhalline muutenki koton, et nyy mää sit oon koko aja häirittemäs toise unii, ku tulee olo, et täytyy kattoo, milt ikenet näyttävä. Mist sen erottaa, et toine rauhas vaa nukkuu, tai o melkkest tajutoine? Ei olis kiva toist joka kerta herättää, ku just unem pääst saa kii...

Nii, ja Kadi ku o isokokkone, ni haava o laitettu niiteil kii, mikkä pitäsis käyr sit kolmev viikom pääst poistattamas. Ehroton riahumiskialto siihe saak ja vaa piänii lenkkeilyi remmin pääs - ei mittää äkkinäissii liikkeit. No, onneks o rauhalline tapaus.

Mee tarvittaisis kyl ehrottomaste isomp auto, ku mitä meil o. Nykki ol auto tosiaa iha piukas. Kaks koppii, kumpaseski yks kissa - tötterön kans ei viittiny yhtehe tunkee. Sikku tultii kottii, Kissi ol tiätty kattomas het, et kuka siäl häne kopissas oikkee luuraa. Sevverti viarait hajui tul, ettei ollu moksiskaa asiast. Saas nährä, mite yäl käy, ku samat hajut varmaste o kopis jollai asteel jäljel, ku mennää nukkumaha...

Äänet taitaa kuuluu kovi kummallisilt näis tötteröis, ku kaik kolme välil jottai piänt äänt yhtaikaa hätkähtävä. Mustis välil taistelee iha viiron ton tötsäs kans ja saiki sen kerra jo irti. Laitin sen nyy oikkee pannal kii, ni ei pitäs enää onnistuu. Samantein ku tilaisuus tul, ni kiäli ol massus. Ei ol viäl aika ottaa trötöö poijes. Susu o rauhallisemp tapaus, mut pelästyessäs (Kyöstin haukahtaes kerra esimerkiks) sai kyl tassuihi vipinää.

Huame aamul o sit eka normaali ruakailu näil toipilail ja samal sit näät antipotit ja kipulääkkeet Kadil. Eiköhä tää täst.