Niihä se men sunnuntaiki - vauhril. Mut mikäs päivä ei nykyää nii menisis? Must tuntuu, ettei enää koht tahro pysyy eres mukan menos. Välil menee päiväkki jo sekasi, et tapahtuks joku tänäpe, eile vai erellispäivän... Hö.

Eile aamuste istuksittii isännä kans olkkaris ja töllötelttii telkkaa, ku oroteltii, et kello menee ettippäi. Mul tiätty kurin käres. Näit karvasemppii otuksiiha sit ain tulee ympäril kans. Kissat ol selkänojal, Mimi meijä välis, Kadi jalois, Kissi toisel pualel lattial mattom pääl, Kössi pöyrän toisel pualel...

Siin sitä olisis voinu olla kauemminki, mukku pit käyr anoppilas myähästyneil synttäreil. Ja kyl sitä sit siäl tuliki kaikkee herkkuu poskehe pistelttyy. Nam! Kotimatkal sit näk jo lähties, et täälpäi ol iha mustii pilvii ja ajaes alkoki sit satamaha. Kotti ku päästii, ni satees lenkil koirie kans ja sit alkoki ukkone. Sähkövehkeet poijes seinist ja kurin kättee taas. Sitä sain aika pitkäm pätkän ettippäi eile taas. Mut niist pihahommist, mikkä jo sateen takii siirty lauantailt, ei tullu sunnuntainakaa mittää.

Kovi usseste kuulu hälytysajoneuvoje äänii eile, et oliks sit paloautoi, poliisei vai ambulanssei, ei tiattoo. Paloauto tul vilkut ja äänet pääl vastaha, ku kotti tulttii, et joku palo jossai ainaki.

Simmää löysi Kissist viäl myähemmi yhre hirvikärpäse, vaiks mää ain pyrin tän tarkistukse tekemähä jo kuistil. Ol jääny johonki turkkihi piiloho. Yäks! Sit ol koko loppuillan sellane olo, et jottai otuksii vaatteitte sisäl tai tukas liikkuu, vaikkei sit liikkunukkaa. Hyi olkkoo, et mää inhoon noit örkkei! Eikä muute olla mettis käyty, se näköjää riittää, et kulkee tiäl, misä lähistöl om mettii - ja niitähä paikkoi täält löytyy. Jos näit pyrkii välttämähä, ni ei päästäis lenkil minnekkää hirvikärpäsaikan.

Ja ku viikolloppun ei pystytty mittää suunnitelmiem mukkaa pihal tekemää kelin takii, ni tiätty nyssit paistaa aurinko...

Noh, reipast maanantait kummiski kaikil!