Aamulenkki, aamukaffet, aamupesut, aamusiivoukset... Siit lähti tää päivä liikkeel. Mä yhä viäläki ain ihmettelen, et mite näät muut täst huushollist oikeest saava illan aikaa huushollin siihe kuntoho, misä se tuntuu joka aamu oleva. Olisis joskus kiva herät puhtaasee ja siistittyy kämppähä, mukku ev vaa itte jaks olla komentamas toisii siivoomaa jälkiäs, ku valvova mua pitempähä. Huh-huh!

Täsä viarail yritin löytää laktoositont tarjottavaa ja kauppalistal ol vaiks mitä, mist olisisi saanu pöytää laitettavaa. Sit tekiväkki sellassi ostoksii, et niitte pakkauksis ei oikeest puhuta laktoosittomuurest, hylast tai muist yhtää mittää. Eli niit ei sit uskallakkaa käyttää. Arvatkaas onks meil nyy kaapit pullollas kaikkee herkkuu, mitä ei käytetty? No, juuh! Huame tulee viäl plikan kavereit kakkuu kyhäämähä, ni eiköhä ne muukki herkut siin sit samal hupene. Toivom ma. Jollei, ni mum massuhu ne tiäs löytävä - kuitenki. Eikä sinne enää tarttis mittää herkkui mennä, uskokaa poijes!

Keittiöski ol vipinää vähäse aikkaa, ku plikka hommas poikaystäväs kans kakkuu, mist tuliki iha hurjan kaunis.

Tekivä iha koristeit myäte ite. Ei voikku ihmetel!

Siin samal mää tein proiskupiirakkaa, mist jäi kyl juustokuarrute poijes, ku siinäkää pakkaukses ei puhuttu laktoosist mittää. En uskaltanu ottaa riskii. Mut onneks ol juustokermaa (hyla), mikä toi vähä juustom makkuu siihe sit kummiski. Ja siv viäl poika tul kokkailemaha meil jauhelihakastiket samal ku mää tein perunamuussii, et ehrittii syärä ennenku veretää vaa kaikkee namiskaa nassuihi. Sit ehrin saara tiskit koneesee, koneem pääl ja lährin aikasel lenkil koirie kans, ettei tarvinnu kenenkää lähtee ulos viaraitte aikan. Ja siält sit kotiuruttuu rupesinki laittamaa pöytää valmiiks pikkase ja vaihron vaatteet ja viimiset siivoilut kans. Ei kovim monttaa tyhjää hetkee tullu, ku tuntu, et aika vaa liitää ettippäi.

Ja oliha meil sit jottai tarjol loppujel lopuks kummiski. Ja kummitytöst on kasvanu pitkä ja sorja tyttö. Kaunis ku mikä! Et se aika vaa menee ettippäi. Pitäs vaa ottaa ja hommat aikaa treffailuil enempi. Se aika ov vaa ain otettava jostai, ku muute sitä ei tunnu tuleva.

Koirat oliva iha hurjan innostuksissas enste ja rauhottuva sitte. Kummitytön kans riahutettii yhres vähäse koirii vuarotelle tai pareittai ja kyllähä ne tassuttelijat siit sit kaiken ilon irti ottivakki.

Tää kuva ojjo aikasemmalt päivält, mut näi reporankoi näät tassuttelijat meijä iltalenkij jälkkee oliva. Nii koirat ku kissakki. =oD

Olipa kiva päivä! Nyy tairan ottaa kutimet taas kättee ja tehrä valmiiks ton toise sukan, et saa erelline parin - ennenku mää unohran, et mite se tehtii...