Puhelinpäivä tänäpe. Nii o sekä myyjät et hyväntekeväisyyssäätiöt/-yhristykset aktivoitunu taas. Pitäs tilat sitä ja tätä, laittaa yrityksen mainos sinne ja tänne (ja VAIN 500€:n hintaan, juu!). Kiitos, mut ei kiitos!

Vähä väsyny olo o ollu. Tarttis vissii pikkase rauhottaa tahtii välil ja iha muistaa vaa ollakki - jos enää ossaakaa. Alkaa olla iltasinki pikkase vaikeuksii saar unempääst kii, vaiks olo o iha naatti. Yliväsyny. Ja sit nukkuu joko nii, et yä menee silmärräpäykses tai toine vaihtoehto: näkkee iha outoi unii toises perää. Mut eiköhä tää täsä ny tasotu. Ehkä.

Huamasin, et Mimi o taas tykänny olla rinkulas kovaste. Lämpöne ja pehmone paikka. Eka kuva o aamult ja tää toine sit illemmalt. Melkest samas asennos, mut mont tunttii rinkulatont aikaa välis. En ol ainut väsylulla kummiskaa.

Mustiski makoili divaanil, ku päivälenkilt tulttii sisäl. Sillo muute paisto aurinko, ettei kuva narraa yhtää. Tehtii ylimääräne lenkki, ku tek miäl jottai piristyst ja keli salli. Aurinko o ollu harvinaine näky täsä.

Ja Susu makoili palleroisen siin divaanin viäres olevas nojatualis. Ei kait ihme, jos mua laiskottaa, ku tassuttelijoillaki o etanavaihre pääl.