Märkkää ja mustaa. Taitaa tää marraskuu ain tällast olla, mut ain se vaa tuskastuttaa. Talvi ja lumi voisisis tulla jo. Siis lumi, EI loska! Ruppee olemaa oikeest ison houkuttelun takan, et koiratkaa eres suastuisisiva ulos lähtemää. Aamulki ruppeeva vast siin yhreksä tianois liikkumaha ja sikku mää kuljen alas, et lährettäis lenkil, ni koirat pörhältävä ohitte keittiöhö, et eiks voisis ruakkaa antaa lenkin tilal... Ulkon vaa ei ol nyy kiva olla.

 

Kadi ja Susu sit o keksiny ittelles uure leikin. Molemmat soffal, Kadi makkaamas tai istumas ja Susu viäres. Sit Susu yrittää pääst yllättämäl pikkase näykkäsemää jompaakumpaa Kadin etutassuist. Kadi kyl näyttää irvistämäl, et ei tää kaikkeist kivoin leikki ol, muttei lähe poiskaa.

 

Ja ku irvistys lakkaa, sit tuijotetaa sopivaa tilaisuut. Susu ei siis tuijot Kadii silmihi, vaa siihe tassuhu, mihi o hyäkkäämäs. Viimine sana ku täytyy kissan ain saar sanoo.

Sit jossaikohti Susu väsähtää leikkihi ja menee muihi menoihi. Kadi jäi soffal hämmästelemähä, et olisis sitä viäl voinu jatkaakki, vaikkei nii kovi hyvä itte täsä leikis ollukkaa. Kissa vaa o liija noppee.

Illal sit valmistaurutaa nukkumissii ja näät kaverukset o taas yhres.

Pitkää viihtyvä nii, et Kadin pää ol Susun niskallämmittimen. Kössi välil kävi kurkkimas, josko hän pääsisis omaan petiis, mut siinkohtaa Kadi taas nost poskes ylös ja näytti pikkase hampait (nousemat poijes kissam päält), et ilmas Kyöstil: men poijes siit kissaa häirittemäst. ME nukutaa ny! Ja niihä se Kössi sit valtas Kadin pedin. Heh!

Eile kuulu iltapäivälenkil jottai räjäyttelyy jostai kauemppaa. Kadi sitä selväste kuullostel, et mist se tulee, mut kulki kummiski.

Sit kävin tavaraa hakemas paikast, misä oon kerra aikasemminki ollu ja sillo eksysin. Nyy ol hyvä kartta mukan ja lähriv valosal, et nään paremmi noi teitte nimet. Ja hee - silti mää eksysi! Mää oon kyl iha mahroton! Mut eiku sopivas paikkaa sit uukkari ja takasippäi, ni kylhä se siält sit lopultas oikkia paikkaki löyty. Näit maaseurun kaikkii tiet ku ei ol tual tiävvarrel nimetty, vaiks kartas ne nimet näkyväkki. Siihe tarttis joku parempi keino olla tällasil meikäläisil, ku eksyvä vaiks ohjeet rautalankast väännettäis.

Illal käväsin sit isännä lentokentält hakemas, ku ol pikkukoneel Vaasast kotti tulos. Kone ei ol missää listauksis mukan, ni sen aikataulumuutoksist ei saa mittää tiatoo. Se o sit ärsyttävää. Eilenki sen olisis pitäny siin seittemä tuntumas olla kentäl, mut vast varttii vail kahreksalt se oikeest tul. Ekaks mää istuin autos, sikku aika kulus vaa, siirtysin kentän kaffilam pualel. Ja ku konees ei saa olla kännykät auk, ni ei saa väliaikatiatoo sitäkää kaut. Et se ol turhauttavaa. Seurasin sit sitä lentokentän muut touhuu; kahvila o rempattu ja turvatarkastuspaikka iha eri kohtaha, misä se enne o ollu. Missähäkohtaa seki o mahrettu tehrä? Turvatarkastukses ol neljä-viis henkilöö ja he siäl istualtas juaruskeliva, ku ei ollu asiakkait. Sit vauhril esil, ku joku tul kimpsuines koneel. Oliva vähä sen näkössii, et joku hyvä juttu jäi pahaste keske. Ei ainaskaa mittää hurjaa kiiret sil kentäl ollu. Eikä tair olla lainkaa. Turun kenttä o nii pikkane. Tajusiv vaa siin jossaikohti, et muut ol kaik nii liikemiäsmäissii asuiltas: miähil puvut, naisil jakkupukui ja muute siistei. Mul ol verskat ja vanhat kamalat talviklopot jalas (no, hyvä ettei saappait). Takkiikaa (fleesee) ev voinu ottaa poijes, ku al ol rikkinäine t-paita vaa. Heh-hee! Muija maalt isäntää kotti hakemas...

Ilta humpsaht suunniteltuu pitemmäl, ku yritin tsättäil yhre kaverin kans, mukku se ohjelma vaa ei toimi. Joko se ilmottaa, et mä ite oon tippunu linjoilt tai sit kaveri. Se ol tosi ärsyttävää. Me sit sovittii menevämme yhtee pelihi tsättäilemähä - ja siälähä se toimiki hyvi. Se o julkine paikka, mut siin hyvi näkkee, et jos joku tupsahtaa paikal, et sil silmäl. Ja lopultas iha rauhas saatii kirjotel sitä ja tätä. Eikä kumpikaa tippunu linjoilt kertaakaa. Hyvä toiminto, mut tosi karmee, jollei se toimi, niinku sem pitäs. Ja juu, sikku laitin koneen kii, kello ol jo ykstoist ja sit viäl iltatoimet siihe pääl, ni tais olla jollei yli, ni melkkest kakstoist, ennenku sänkyhys saak pääsin.

Tää aamu onki sit tuntunu tahmeelt. Nii, ja näim muute kummallist untaki tosa aamusel. Söin unes ranskanleipää, mis ol juustoo pääl. Sikku olin laittamas loppuranskist pöyrält takasi pussihi huamasinki, et o iha täyn homet. Koko leipä ol homehtunu. Yäks! Ja siihe mä sit heräsin. ONNEKS se ol vaa unt!