Sunnuntain hiihtämisest jäi paikat helliks. Käsis tuntuu, reisis tuntuu ja alaseläs tuntuu. Taisin jännittää selkääki ylämäis, ku käsie varas latuu etenin. Lihakset jähmettyvä het, ku jään vähä liija pitkäks aikaa paikalles. Eli oon sit ollu aika hyvi liikkeel täsä. Mitä ny o pakko ollu vähä töitäki tehrä.

Täsä vissii yks syy miks en tykkää ruuvallaitost. Kullankeltassii kalafilepiffei pit tulla, mut "pikkase" mustaa sain aikaseks. Juu. Ja sikku tiättykää ev voinu heittää näit poijes, vaa söin, ni arvatkaas milt noi mustat kikkarat siin lautasel näyttivä? Hiirempipanoiltapa hyvinki. Et hyvää ruakahaluu...

Aurinkoki paisto nii kauniiste tänäpe, et tein koirie kans normaalii pitemmä lenki. En kyl ottanu kameraa sil lenkil mukkaa, vaiks mum pit kyllä.

Kuuki ol jotenkis nii nätti. Vaiks sevverti piäneks kuvis tahto men, ettei siit meinannu  mittää selvää saar. Siäl se taivahal killittelee kummiski.

Varsi kaunist maisemaa ja aamun pikkupakkasest (-4 astet) ol iltapäiväks pakkane kiristyny jo -15 asteiseks. Onneks ei kuitenskaa tuullu. Ol iha kiva käpötel menemää.

Kipasin ystävän Sisu-neitosen kans lenkkii. Mentii iha kahrestas, ku ei olla saatu aikaseks kokeil, josko tottuis meijä koiruuksie kans olemaha. Arvostunteva leidi ei toisist nartuist nii kovi innoissas kuulemma ol.

Piäne valokuvaustuakioj jälkkee lährettii kunnol kulkemaa. Ja kylhä tää hianoste kulkiki. Viäl ku o viaras koira, ni otin varmam pääl ohituksii sekä ihmisist et muist koiruuksist, mut ei meil mittää onkelmaa missää kohtaa tullu.

Siin kävelles napsisi kuvii ympäristöst ja tää kuva tul siit, ku kuu ol nii komian ja ison noitte kahre puullatvav välis, vaiks se ny näyttääki nii mahottoma piänelt täsä kuvas.

Aurinko alko vauhril laskemaa ja sai vaa puitte latvat värjääntymähä. Kävelttii pitkäm matkaa ilma kameraa, ku se jääty. Pit laittaa taskuhu lämppeemää välil.

Ihana luminenu! Eikä pahemmi näy Sisunkaa silmii, vaiks Sisu kyl näytti hyvinki näkevä ympärilles. Pitkäm matkaa kulki sivul, niinku oikeeoppinu tokokoiraki - iha ite. Kunnes taas joku haju vei mukanas ja pit pääst tarkemmi viästei tiär reunalt lukemaha.

Kotimatkal taivas ol sit värjäytyny oranssiks. Et ei puutu talvestakaa värii. Tosi nättii!

Ja kotipiha erest viimine kuva. Taivas värjäytyny jo täsäki ja kuu siirtyny eri paikkaha. Ihana kävelyretki. Kyl mää vaa ehrottomaste tykkään enempi näist pakkaskeleist lumen kans, ku kesähelteist. Helteet lamaannuttava täysin, mut pakkasel täytyy vaa kattoo oikeellaine asustus, ni silti pystyy tekemää vaiks mitä.