Jaah! En yhtää tiär mitä nyy tulee kirjotettuu. Mont kerttaa oom meinannu alottaa postaukse kirjottamist, mut sit joko mun aivot tilttaa - tai kone. Ylikuarmitust vissii molemmis tapauksis täsä kohtaa. Loppukiri piänte yrityste tilimpäätöksis ja veroilmotuksis just menos, ni numerot vaa silmis vilkkuu, vaiks mitä tekkee.

Kovi o ollu vaihtelevii keleiki täsä. Välil sattaa lissää lunt, välil vet, räntää tai rakeit, välil paistaa aurinko. Märkkää ja loskast joka paikas.

Takaterassillaki o selvästi taas kynttilälyhryt tullu näkyvihi ja lumi häviää silmis. Rip-rop kuuluu, ku vesi valuu terassin alle. Kuusiki o pitäny neulases, mut silti joutuu koht oksasilppurin käsittelyhy, kunha viäl pikkase aikaa ettippäi mennää.

Kööki pöyrä ääres oon ny paljoo istunu töit tehres, ni viäläki tuntuu iha hassult, et päivisi o pihal auto. Heh! Mut hyvi se siihe soppii - ihan ku olis kauemminki jo ollu. En ol viäläkää kyl päässy ajoo kokeilemaha, ku päivisi ei ehri ja iltasi oon sit jo nii poikki, ettei tul miäleenkää lähtee autor rattihi. Ja varsinkaa ku ei ol pakko.

Poika on kyl sit jo isännän kans ekat ajotunnit ajanu. Siihe tarkotuksehe katsastetul autol kylläki. Tää harmaa ei sovellu nyy siihe. O ehtiny kotti just ennenku pimiä o pamahtanu pääl, ni äkkii vaa syäny enne ajoi ja sit menoks. On se vaa nii jännää!

Kevääst kertoo sisäkukkienki kukinnat. Kynttiläliisukka o alkanu kukkavanoi tekemähä, pelakuus o pikkaset kukkavarret, viirivehkois kans. Joulukaktuski o jatkanu kukintaas iha pikkase taukoiluj jälkkee.

Mitä mää en lakkaa ihmettelemäst on näitte lehtikaktuste kukkie väri. Toine o toisem poikane, samaan multtaha samaan aikaa laitettu kasvamaha, mut silti tää ikkunaa lähempän oleva o muuttunu kukkie väriltäs lilaks, vaiks alumperi pitäsis olla punane. Luanto o sisälki ihmeelline.

Äiteelt saarut narsissit ova tuanu pääsiäise keltast sisäl kans, vaiks mää oon yrittäny kattoo jottai sopivais keppuu, mihi nää voisis ulos laittaa. Pitäsis jo tällasis lämpötilois säilyykki ulkon. Ehkä paremminki ku sisälämpötilas.

Ovav vaa nii kauneit, et niit iha miälelläs tääs sisäl pittää paikas, mihi katse usseste osuu.

Susu ol eile kans plikan koeluvuis mukan. Lähinnä kyl häiriötekijän, ku omis kirjat ja muistiimpanovihot itelles. Meinas vissii, et liika o liikaa - täsäki. Tauko paikallas. Näät kaks kuvaa o plikan tai häne poikaystäväs nappaamii.

Eikä näköjäs lähikontaktikaa haitannu yhtää. =o)

Sevverti ol kovaa lumi, et tein koirie kans iltapäivälenkkii mettäs. Iha sohjos sin ei ol kiva mennä, ku lunt o paikka paikoi melkkest pual metrii viäl. Kovaks tallatult polult jos huanosti astuu, ni humpsahtaa polvii myäte uppeluksihi. Noh, tänäpe pysyttii polul iha kivaste, mut sit eteläm pualel metikköö oliki jo paljo paljait kohtii. Eiks sit sisälttuloj jälkkee Mimi tullu jalkoihi kiähnäämää sillee: "Autam mua!" Mää sit, et mikä o, ku toine ol iha hyväkuntone, ol kakittu, pissitty ja syätykki. Mimi sit nost toist takatassuas ja näytti kuanol sinne anturoitte välihi. Mää tarkemmi kattomaha, ni joha siäl oliki melkone pihkamöykky, mihi ol sit tost matkav varrelt tarttunu vähä kivii ja jokune havunneulanenki. Reppana! Ku sit sain sem möyky poijes varppaitte välist, ni sehä ol silti iha kamalan tahmee, ni käyttii oikkee kunnos pesemäs se tassu. Samal sit muutki. Onneks muis ei kyl ollu mittää. Ol sitä sit mukava olo taas, ku ol tassu kunnol toisel käytös.

Ihme, ettei meitti resupetteri, eli siis Kissi, saanu turkkihis mittää tahmatöhnää, ku yleensä tää neiti vettää makneetin tavoin kaik mahrollise ja mahrottomat röhnät turkkiis kii. Siit täytyy kyl vaa olla tyytyväine!

Ja sit ruppeeki jo olemaa aika mennä maate. Nukkumatti o selväste käyny kyläs.