Sevverti o tullu oltuu ulkon tänäviikolloppun, et happimyrkytys pääl vissii, ku nii olis unihiakkaa silmis jo - ittel ja koirilki.

Koirat o ollu takaterassil lenkkie väliaikoi, oon ollu siäl käsitöit tekemäs ja lukemaski. Ei saatu pöytii viäl esihi, ku pitäs vähä autotallii siivot, et saa pöyril tulleet kamat poijes, et sais sen pöyrän hiottuu ja öljyttyy. Sama homma pitäs tehrä tualeilki, mut tairetaa tää kesä mennä viäl pelkäl öljyämisel. Ei kyl saatu viäl kaikkii tualeikaa esil, eikä pehmusteit varastost haettuu.

Lihakset meinaa huutaa hoosiannaa, ku löyty uussii sellasii, uusist asennoist taas. Sain haravoittuu tän lupiinipellon...

... ja samal katkosi oksasaksil kaik siält löytyneet puitte alut. Niitäki ol meinaa jo melkoseste. Tul alue tasaseks ja ku käväsi myähemmi keräämäs ne puut poijes, huamasin, et kyl siält jo o muutamii lupiinialkui tulos maampinna yläpualelki. Ny saava ainaski kaikev valon, mitä vaa luanto sua, ni kasvava sit noppeeste.

Samal menol sit siistisi meijä kaik marjapuskat (tosin varelmis voimat loppu keske, etten saanu valmiiks ast) siistittyy ja poistettuu noit viime vuare kuivat ruahoröhnöt. Leikkasi myäs niis oksii poijes, mihi ei ol tullu yhtää silmui, et kaik ova nyy sit elivvoimassii. Isost kukkapenkist kans nyppäsi kaik kuivat heinät poijes ja pikkase mylläsi mullam pintaa. Hyväntuntust pöyhkeet multtaa siin o ja paljo näyttää perennoi kasvuhu lähteneen. Kovaste tek miäl heittää jo sinne noit miakkaliljoje sipulit, mut en sit kummiskaa uskaltanu. Jos kummiski tulee viäl liikaa pakkast, ni menee kaik iha hukkaha. Vappuviikolloppun sit. Peltoki pitäsis kääntää, mut seki jäi tulevaisuutehe.

Aikas ankeen näköst viäl o joka paikas, ku ei ol nurmi lähteny kasvuhu. Mut kukkapenkis viheriöivä tulppaanit kummiski. Meijä nurmi ku o luannontilast "heinää", ni se tahtoo näi kevääl olla melkose sammalpitost ja sikku se kuivuu, ni siv vast alkaa näät ruahot, leinikit, apilat ja muut kasvamaha.

Alaselkä ja reiret tuntuva tehnee jottai "ylimääräst" tänäpe, ku tuntu jo sil meijä iltapäivälenkil, et lihakset tilttaa koht. Tehtii kyl sellane reilu tunnin lenkki, mikä ei matkaltas kovi pitkä ollu, ku Kössi ol mukan - hiljakses käpötelttii. Silti lihaksii pakotti. Ku sej jälkkee istuksin terassil koirie kans kirja käres, ol iha hyvä olo, mut pit siirtyy vähä viileempähä paikkaha välil, ku aurinkos alko olla jo kuuma. Enkä meinannu siit tualist iha niiv vaa noustakkaa, ku selkä pist hanttii. Mut sitä se pakkaa ain joka kevät enstealkuu olemaha. Ei ol moissii liikkei talvel tullu tehtyy, vaiks kui o lunt täytynykki paikast toissee siirrel. Jottai eri lihaksii siin hommas vaa tulee käytettyy.

Mimiki huamas tänäpe sen, mink ol selväste unohtanu. Kesä tua tullessas ne kärpäset myäs. Nautiskel aurinkompaisteen lämmöst terassin ovimattol, ku siit lens ohitte perhone. Se sai Mimin valppaaks, vaikkei viäl inhokkireaktioo tullukkaa. Sit siihe tul vähä sellane kankkiampualeine musta kärpäne pyärimää ja se sai inhovväreet menemää Mimin selkää pitki. Sen oikkee näki turkist. Sit vähä aikaa mentiinki kärpäsem peräs kovaste, et se olisis pitäny nirhat. Ja ku se ei onnistunu, Mimi siirty iha muj jalkoihi kii suajatakses selkäs ja jäi valppaan tuijottamaha ympärilles, et taatuste huamaa, jos joku toine yrittää kimppuhu. Kadikaa ei näist kärpäsist kovaste tykkää, muttei sentäs iha näim paljo niit inhoo, mitä Mimi. Kössi ja Kissi taas ihmettel koko touhuu.