Eile aamusti rupesi pikkuhiljaa kasaamaa tarpeit eväksii varte, ku oltii nuarison kans sovittu lähtevämme mökkitontil aamiaispiknikil. Oletus ol, et siäl ei varmaste ol kettää, ni paikat o lukos, mut ulkoilemaa me mentiinki ja ku plikan poikaystävä ei ol siäl koskaa ollukkaa viäl, mut o paikast paljo kuullu kummiski, ni ny tul sit seki "hoirettuu". Ja samal poika sai taas lisätuntumaa toho Eka-Vekaraha, ku toimi kuskin. Iha hyvihä se sit sujuski.

Aurinko paistel iha täyrelt terält ja ol kuuma ku mikä. Susu yritti saar paikkaa vähä pimeemmäks laittamal tassut silmie ettee, mukku sit nukahti, ni eihä se tassu siin sit enää pysyny. Mut unet maistu silti makosilt. Piänet äänetkää haitannu, ku ei karvakaa värähtäny. Usseste ku näät tassuttajat nukkuva sillee "koiranunt", et korvat liikkuva äänii kohti, vaiks muute unes olisisivakki.

Poika heräs iha itekses ja juatti kaffet, ja sit pit toiset nuaret herätel, et saava ittes lähtökunttoho. Iha viime tinkas sit pannulline kaffet termarihi, Kissil valjaat ja menoks.

Laitlas o yks ihana kukkiva piha, mikä näkkyy kasitiält. Sitä o tosi vaikkia saar kameral ikuistettuu (varsinkaa likase autol lasil läpitte), mut silmil kattottun tosi upee. Mite voi samois paikois kukkii koko kesän läpitte jottai kukkii? Mul kasvaa yhres paikas yht kukkaa, ja ku se sit o kukkinu, ei siihe enää toist kukkaa saa samaam paikkaha. Mä oon monest meinannu pörhältää oikkee kysymää tätä asiaa täält, mut en ol kehrannu. Vai onks hää nii ahkera, et siirtelee kukkineet poijes jonnekki ja vaihtaa tilal toisii kukkivii; siihe hommaha mää en ryhry kummiskaa. Mut upeet o!

Kalannis pysähryttii kaupas, et viimiset jääkaappikamat ostin; puale litra mairo, juustolevitet, aamiaisjuustosiivui ja kylmii juamii. - ja hyttysmyrkkyy (mitä ei sit lopultas onneks tarvittukkaa kyl). Viaras kauppa, ni saiha siin eres takasi kulkee hyllyjev välii, et löyty kaik. Ja sit ei enää ollukkaa ku piän pyrährys ja me olttii peril.

Maisemii ihailemas. Om meinaa viime käynnist melkoseste muuttunu.

Piknikpaikkoi ol mist valit; keinu ympäristö...

... pelikentän nurmi ja tiätty mettähä olisis voinu kans mennä.

Pääryttii kummiski grillikotaha sit. Siäl ol varjoo, pöytä ja tualit. Laiskammiähe piknik. Mut mikäs siin ol aamiaist mussotelles. Ol vattatki ehtiny heräämää täsä ajomatka aikan. Syättii kahres eräs, enste kaffen kaa ja sit tehtii kiarrost alueel ja sit jatkettii kylmie juatavie kans. Jano siin heltees tuliki. Paarmoi ol liikkeel iha hurjaste. Löyty myäs paarmoje näkössii kärpässii, mitkä meit pelästyttel ain välil ja sit niit punkkei... Muttei mittää oikkee kiusaks ast kummiskaa.

Nuaret lähtivä mettäm poikki rantaha kävelyl ja me jäättii Kissin kans viäl ylös. Kuljettii sit rannal toist kaut - tiät pitki. Kissi mennä viipotteli siin lähistöl ja seuras tarkkaa, ettem mää vaa hävii yhtäkkii mihinkää. Se o iha hyvä ollakki tarkkan viarais paikois.

Ja polkuu pitki sit taas takasi ylös.

Sit vahrittii vähäse aikkaa plikal laukkuu, mikä ol keskel mökim portaikkoo. Mut ei siinäkää viittitty ol sen kauvemppaa, ku mä lähri takasi grillikotaha., seuras Kissi äkkii mukan. Nuaret oliva ehtiny sinne enne meit, ku oikasiva eri kaut poijes rannalt. Lopetelttii syämist ja ruvettii taas pakkaamaha kamoi kokkoo kotimatkaa varte. Koton orotti kolme koiraa lenkillähtöö kohtpualii.

Pysähryttii Laitla hualtoasemal, et käytti veskis ja siin sit men paloauto pillit soire ohitte ja ku ajettii siit kotti, ni mont eriskummallist paloaseman autoo; niit päällystöautoi, ensiapuu ja muit monellaissii sellasil varusteperäkärryil, mitä en ol ikinäs nähny. Mut koton sit netist löyty tiato, et jonku sahan höyläämö ol palanu Laitilas - ei ihme, et näit siis ol liikentees.

Koton sit lenkil koirie kans ja sormet olisisiva syyhynny johonki järkevään tekemisee, siis meijä tulevaa remppaa ajatelle, mukku varasto o täyn, ettei ol mittää paikkaa, mihi näit enää täält kantelee. Pitäs saar se teltta pystyhy, ni sinne voisis sit jottai välivarastoira. Sinne mahtusisiva ne rummutki, mukku on tarkotus pittää teltta myäs koirie varjo- ja saresuajapaikkan, ni ne taas eivä oikkee sovi yhtee (siis rummut ja koirat).

Kastelin kukkaset taas illemmal, ku tontti ehti varjoseks, ja kyl alkaa pikkuhiljaa savu noust korvist, ku menee "sata" kerttaa kämpä läpitte hakemaa kastelukannuhu vet, sit taas mone oven kaut ulos ympär tonttii ja taas sama uurestas ja uurestas - ja uurestas. Kikkara! Pitäs ehrottomaste olla ulkon joku paikka, mist saa kasteluveret näppäräste kukil.

Sevverti taisin olla myrskym merkkin, et isäntä sit päätti pojan kans heittää lopultaki sen teltan ales naveta ylisilt, mut nysseo sit iha jumalattoman sekamelskan autotallis. Ku oven avaa, vastas o karmees krympys oleva  iso teltta. Siit ei meinaa nyssit ohitte mennä. Juu, mut en sit pysty tänäpekää mittää järkevää tekemää. Ilma isäntää ku ei teltta nouse. Siihe vaaritaa vähintäs pari, mialute enemmänki väkkee, vaiks tukiputket olisisivakki kaik kunnos. Nykku meijä tarttee osa vähintäs korvat jollai puil, ni viäl enemmä. Itte oon näitte puutöitte kans iha käretön, ne ku eivä ol "kolahtanu" meikän taitoihi millää lail, enkä ol ku kolmannel luakal koulus puutöis tehny yhre penaali. Enkä enää muist mite sekää sillo suju, vaiks lopputuloksem muistanki. Saa nährä, meneeks meil remonttiajast eka viikko näihi esivalmisteluihi, mikkä mää toivoin oleva tehty ennenku isännä loma alkaa... ÄRG!