Saret orotelles ja toivoes menny tää päivä. Mustii pilvii roikkunu taivaal, mut aurinkooki ollaa saatu. Hikist ja lämmint, vaikkei ny sentäs enää nii kuumaa ku kuumimmillas ol.

Susul ol kova riahu pääl ja seuras Kadii joka paikkaha ja toine peräänty perääntymistäs, ni plikka otti kattimatin sykkyys - ja siihehä toine nukahti. Tais ollakki vaa väsymysriakkumist. Ol iha pöllämystyny, ku heräs, et mite siin näi kävi. Kerrankos sitä iha reporankan torkahtaa sopivaan kolosee. :)

Ja ku en oikkee tiänny, mitä sit rupeis käsil seuraavaks rustailee, ni tul siin telkkuu kattelles yks pöytäliinaki virkattuu. Mittää ohjet ei ollu, ku halusi vaa nii simppelin, et sen tekemine onnistu ilma mittää ohjeit.

Iha ol kiva tehrä jottai toisellaist, mitä täsä pitkään aikaa onkaa tehny. Jostai syyst väri täsä lähemmäs kuvas men pikkase ouroks. Iha "joulumpulane" tää liina kummiski oikeest o.

Ja iha sopivaa aikkaa tää tekemine sit loppu, ku löysin uure virkkaukse. Kuistil ku pitäs verhot saara ja mää oon kyl yht kissaverhoo alottanukki aikasemmi, mukku oon siivonnu sen tyän jonnekki moninaiste remonttie alt, ni en tiär misä se nyssit o. Saaha sitä kuistil olla muutamakki verhot, ni saa niit ain välil vaihrel.

Netistähä mä tiätty niit ohjeit kattosi, ni Mimi ol iha kysymysmerkkin, ku ei päässykkää nyy rinkulaha pöyrä alle, niinku tavalliseste, ku Mustis ol ehtiny varaamaa sen.

Hetkise nukkuva viärekkäi - ja iha tyytyväisinki.

Mut sit Mustis sai tarppeekses ja Mimi pääs pehmosel keräl taas.

Pikkase ku viilentys, ni o ollu sisälläki vähä mukavemp taas olla. Isäntä sit keksas meil pitsaa tehrä päiväruuvaks. Nam! Eipä ollakkaa vähäsee aikaa pitsatelttu.

Ja ku saret ei tullu, aukasin taas teltan sivun ylös ja nautiskelttii ulkonolost.

Tuuli välil ovest sisäl nii, et multa vaa pöllys. Kadi taas luuli, et joku kärpäne hyäkkää kimppuhu, ku turkkii kutittaa. Tää neitone ei tykkää näist puhalluksist lainkkaa. Kissi taas ihmettelee, et mitä toine ihmettelee.

Välil menttii aitaust eesin taasin ja piilosillaki yritettii olla. Siält o kiva sit pahaa-aavistamattomaa kohti tehrä spurtti. Toisinas pelästys onnistuu oikkee vaa hyvinkin - parhaite Kissil.

Mut lopultas kaik muut, paitti Kössi, oliva teltas mun kans, niinku näist korvapareist voi päätel. Em millää saanu telta sisäl kaikkii yhtee kuvaha mahtumaha. Olisis pitäny kamera saar telta seinie ulkopualel...

Ja Kyöstiki siin iha viäres nurmel makoili ja tuntu tarkkaileva meijä touhui enempi ku mitä ympäril tapahtu. Siin men meinaa yks joku, ehkä saksanseisoja, emäntäs kans museotiäl, eli meist muutamam metrim pääst ohitte, mut Kössi ei huamannu mittää - eikä kyl muutkaa. Hassut!

Ja iltalenkij jälkkee pit sit pääst taas soffailemaha. Mialuuste tyynyje pääl, tiätty. Et mikäs siäl nyy köllitelles, ku ei ol enää mikkää liija kuumakaa.