Sarekuurol päivä alko. Se tek hyvää vaa. Lissääki saisis tulla. Loppupäivän kyl tuntu pilvet väistelevä meittii taas, välil paisto oikkeenki kesäseste aurinkoki. Isäntä läht tyämatkalles Vaasaha ja vei meijä toise kulkupelim mukanas. Poika taas vei toise koulumatkalles, ku tyäharjottelupaikas tyät alkava nii aikasi, ettei siihe aikaa eres kulje Turun suunnast bussei, et ilma autoo ehtis. No, onneks on sentäs kulkupeli. Iltamenot onki sit tarkkaan suunniteltava etukättee ain.

Pesin liinan keskiosan valkopyykim mukan ja laiti sit pingottumaa ja kuivumaa rauhas. Täst sit jatketaa, kuha o saatu tulppaanit kans pestyy. Ei voi keltassii ja punassiikaa ekas pesus yhtehe laittaa... Katotaa, millasii myttyi siält pesukoneest sit ulos jossaikohti tulee.

Tätä olin asettelemas, ku vanhukset käväs hakemas pihalt yhre kasan akkunoit poijes - tul sevverti tätä remppakamaa sit vähennettyy täält läänist. Vaiks kyl sitä silti viäl riittää...

Poika jatko iltapäiväl isännä viikolloppun tekemää lihakeittoo jauhelihal ja saattii ruakasaa keittoo tänäpeki viäl nautiskel. Ainoo, mitä kaipasi, ol ruisleipä, mut se ol loppu, enkä viittiny sen takii pelkästäs kaupas käyr. Kyl täst ilma leippääki vattas täyttee sai.

Illa kokouksej jälkkee palasi kotti ja jättisuuri kuu ol nii kaunis taivaal, et pit käpötel sopivam matkam päähä koirie kans iltapisuil, et sain senki tähtäimehe (ol meijä pihalt katsottun yhre mäenyppylän takan). Ja pitihä ne koirakki sit taas kuvat. Yriti saar kuun kans samaan kuvaha, mut se ei onnistunu, ku kameran automaattivalotus kirkasti taivaan nii kirkkaaks, et kuu hävis näkyvist kokonas.

Ja ku tiäv varres olttii, ni oliha siin miälenkiintost menoo muillaki; autoi, polkupyärii ja pari mopoilijaaki, et pit tarkkan olla, ettei kukkaa lähre luvatta liikkeel.

Mut sainha mä siit kuustaki sit jonkimmoise kuvan kummiski.