Aamul istuksittii ystävän kans toisis asiois, ku tul valokuvaamiset ja kamerat puheeks. Eiks sitä sit ryhrytty sanoist tekoihi ja käyttii kameran toimintoi yhres läpitte. Löyty sellasii juttui, mitä mää vaa oon ihmetelly kameras, mitä kentiäs ny tästlähtie ossaan toisinas ottaa käyttöhönki, itekki. Yleensä ku kaik tilanteet tuleva ettee sillee, ettei siin paljoo ehri kameraa säätelemähä mihinkää suuntaha, vaa pyrkii ottamaa napsun niil sääröil, mitä sillo sattuu kameras olemaha. Mut ottaaha sitä toisinas tarkotuksel jottai tiättyy, takkatulen loimuu, kynttilälliäkkii, kuutamoo ja sellast, mikkä ei ol nii äkkinäissii tilanteit. Täytyy vaa koittaa muistaa näit juttui kans.

Meijä viämäriveret käyttii imasemas kans päiväl poijes, ettei tartte kärssii jokase koneenkäynni (tiski- tai pyykimpesukone) jälkeist viämärihajuu enää. Koirat oliva vähä ihmeissäs, et mite mää en hualestunu täst pihalkävijäst metelöivine autoines yhtää, mut rauhottuva sit kaik tarkkailemaa tilannet kuka mistäki akkunast.

Susu halus meijä iltapäivälenkil mukkaa ja ku keli ol siihe sopivaine, ni nappasin neitosem meijä porukkaha. Tuuli kyl melkose mahrottomaste ja humina ol sempäiväne, et pikkase enstealkkuu Susu ol sitä miält, et jos sittekki käännyttäis takasippäi, seinie sisäl turvaha, mukku huamas, ettei muut ollu millänsäkkää (täl kerttaa ei ees Kadi ihmetelly asiaa), ni piänel houkuttelul saatii jatkettuu matkaa. Ja tiätty pit pysähtyy piän tauko pitämää kuvaamist varte. Heh! Mitä siit, et Susun häntä kutittel Kyöstin nokkaa... ;D

Syksysel polul ol vaikkia nährä kaikellaissii käpyi, mitä Kadi orotti, mut kylhä niit siält puronneitte lehtie joukost sit toisinas löyty. Susuv viärel lentäneet kävyt nappas, mut jos sattu iha ettee menemähä, ni siit Kadi ei enää ottanu - et joku raja. Kunnioitust kissaa kohtaa; se o iha järkevääki.

Iltasel siv viäl kokousteluu. Valosal ehrittii paikal, mut pimiäs lährettii. Olin iha poikki, ku pääsin kotti, mut viäl pisulenkki koirie kans ja simmää jo melkkest kaatusinki sänkkyhy.