Nii se vaa aika menee. Huame kotti ja pikkuhiljaa taas tavallisest arjest täytyy ottaa kii. Taitaa mennä lattioitte pesus ja huushollates sekä Kissim pesus ekat päivät. Moksut hyvi siäl ova pärjänneet, mut o näät "sivuseikat" jääny vähä toisarvossee asemaha. Enkä määkää ol Kissii näitte märkie kelie takii oikkee kunnol voinu harjaskel, ku o turkki likane, ettei men karvat rikki. Mut ei ol mikkää paha tilanne viäl.
Pimiää ol aamusti viäl, ku herättii. Koirat juaksemaa pihal taas siks aikkaa, ku haji lehre lootast. Sit ol taas aika koirie jatkaa loikoiluu, ku mä joi pari kuppost kaffet.
Nii tylsää se kaffettelu ol, et köllilles se Ekkuki sit "joutu".
Mimiki sai silmäs vaa sevverti auki, et näk ku mä heilusi - taas - kameran kaa.
Märkkää ol ja pilvist, mut vaiks mite väsyttiki (osaa porukkaa), ni lährettii aamukäppäilyl.
Pikkase siivoskelin täsä, et isäntäperheel o kivamp tulla kotti ja siin se aika sit kuluski äkkii. Rupesi kattomaa, et hurjat pilvet kerääntyvä taivaal ja meinasi, et lähretääki pual tunttii tavallist aikasemmi lenkil, et ehrittäis enne, ku ruppee satamaha. Noh, eikös sit ruvennukki aurinko paistelemaha melkkest just ku, ehrittii takasi sisäl... (hetkeks aikkaa).
Ja nii ol märkkää ja likast, et pit Kissin tassut taas pest. Kikkurakakkaral nyssiv vaa o.
Eikä aikaakaa, ku Mimiki löys huanee lämpimimmä ja valosimma paika.
Ekku söpöilemäs.
Niinku Jajaki.
Vähä väsyki.
Kissin simmutki taas vähäks aikkaa paremmi esil. Kyl nii vaa saa ottatötteröski kans simmut piiloho.
Duol maistu salaatti.
Eikä Nipsukaa niit poijes sylkässy.
Kyl vaa näät marsukki ova nii symppiksii. Yläkerras alkaa jo sempäiväne motkotus, ku käväsen siäl muutamii kertoi päiväs ja sit o asiaa - ja paljo. "Huamaa mut enste!" "Eiku mut! MÄÄ oon tääl!" :D
Kommentit