Tosa jokune aika sit tul tehtyy kuvakavalkaadii Susust, ni tul ny otettuu sevverti mont kuvaa Mimist, et josko olis sit Mimiv vuaro täl kerttaa.

Mimihä om meijä vilukissa ja rinsessa. Lämmin ja pehmone paikka täytyy löytyy, et viihtyy. Välttelee sotkeutumist ja kastumist. Lenkeilki väistää kaik mahrolliset vesilätäköt. Yh! Tassut kastuu... ;D

Iho tuntuu oleva sellaset kaks-kolme numeroo liija suur, et saa mainioi ryppyi maates aikaseks. Mut eihä ne menoo haittaa - lisäpehmustet vaa ova.

Ja jos löytyy aurinkoine paikka - tai eres häivährys aurinkost, ni Mimi o takuuvarmaste paikal!

Ain paremp, tiätty, jos löytyy paikka, mist näkkee ja kuulee kaiken torpas tapahtuvan.

Eikä se kamerakaa mitenkää pelot. Tähä ykssilmässee o ollu täsä huushollis pakko tottuu. :)

Vaiks se välil aikas liki tunkeutuuki. Näät Mimin silmät ovak kyl jottai iha mahottoman ihanaa! Hyvä, ku saatii aikanas vilkkuluamionkelma poijes päiväjärjestyksest. Menihä siinäki jokune vuas kummiski.

Kauniiste "meikatut" ova!

Ja mitä lähemmäs ihmiste lämpöö pääsee, ni ain vaa paremp o. Täsä poja viäres o pehmost, lämpöst ja turvallist.

Juu, ei tullu koipii Mimist. Pakko ol laittaa tääki ylös, ku isäntä kokeili roiskuu muussatu ja maustetu riisimuron kera. Tuliki muute hyvää! Nesteet pysysivä sisäl ja lopputulos on rappia päält, mut mehukas ja maukas sisält. Noh, eihä sen kuarrutuksenkaa makuu voinu mitenkäs moittii. Lissää vaa!

Ja sit oliki jo aika ottaa ryhmänokkikset. Mimil taas se kaikkein pehmeim paikka - isännä tyynym pääl. ;D