Luvattii selkeet päivää ja me oltii suunniteltu yht ja toist piha-/remppapuuhaa, mut toisin kävi.

Juu, aurinkoki paistel välil, mut sit ol mustii pilvii siäl tääl - eiväkkä ne sitä vet sit sisälläs pitäny, ku purkasiva poijes. Vähäv välii siis sato.

Pitäs kerät kesäkukkie jämät kompostihi ja pest ruukut talvisäilöhö, mut ei tonne ollu mittää menemist upottavaan ja märkkää ruahoon. Siis ku terassilt ei vaa voi heittämäl laittaa näit minnekkää. Ja etanoit om muute hurjastepaljo. Kipasim pellol (pualvälis matkaa kompostil) ja lahkeet ol täyn etanoit. Hyh! Mut osa kukkasist erelles kukkii. Kehnoste, mut kummiski. Näit en ol mitenkää hoitanu varmaa viimesee kuukautehe.

Tuuliki melko tasaseste pohjosest. Hanskat pit laittaa lenkkie ajaks jo kättee, et tarkeni.

Sit meijä yllätykseks rantarallin siirtymätiän ol meijä tiä. Näit mölytoosii siin men sit poikines iltapäivän aikan.

Jokune pit piänt jalottelutaukoo tosa meijä tiähaaraski. Koirat ei oikkee tykänny...

Sikku välil sato ja paisto yhtaikkaa, ni upee sateenkaariki näky. Siit vaa tul kuvattun iha vaivane, vaiks ol silmil nähtyn tosi paksu ja selkee. Kaunis.

Kellarikatokses o ny kaikellaist jämäpalaa, mitä meijä vajast o löytyny, et saatii seinät tehtyy eristystem pääl. Ku ei ol paikkaa misä näit säilöö, ni hyvä ku tulee käyttöhö. Pakko saar vaja talvipuitte tiält tyhjemmäks. Seuraavaks sit o menos hyllyje rakentelu. Saaraa hyätykäyttöhö tääki tila, vaiks tuulikaappin kellarii enne varsinaiseste toimiiki vaa.

Plikka sit pist juhlakamppeet niskaas ja upeeltaha näyttiki! Lähtivä kaveriporukas viättämää häne 18-vuatispäivääs Turkuu. Kuulumiset saaraa siv vast ku kotiutuu.

Sit vihroste tein kokeiluks yhre vuuallise porkkanalaatikkoo. Eihä se vaikkia ollu tehrä, mut isotöine kyl - men enste porkkanoitte putsailuhu ja kuarimissii ja silppoomissii ja keittämissii ja sellasii peruspuuhii jo pualtoist tunttii. Sit aineitte sekotus (onneks tää ol helppoo, ku kaik vaa sai laittaa kerral yhtee), ruiskorppujauhoo (no, se ol ainutta mitä meilt ny löyty, vähä tummaltha se kyl näyttää) pääl ja uunihi pualekstoist tunniks. Kyytipojaks aterial keitettii perunoit ja tehtii jauhelihakastiket.

Kelpas! Eikä ollu liija joulusem makust. En tehny riisil, vaa mannaryyneil. Ja vaaleemp o ku normaaliporkkanalaatikko muutenki, ku pualet porkkanoist ol valkossii. Mut samammakussii neki silti.

Tul taas täst miälee, et mikä o yks asia siin, etten tykkää ruuvallaitost. Siin o paljo samaa orotteluu, mitä matkustelussaki, ja JUST sen takii EN tykkää matkustellakkaa. Orot, et vesi kiahuu, orot et porkkanat kypsyy, orot et vuaka o ollu tarpeeks kauva uunis... Yhhyh. Mut porkkanoit ov varmaa johonki kymmeneev vuakaha viäl jäljel, ni täytyy ne ny poijes käyttää. Kummiski. Pakkasee olis kiva laittaa, ku uunihi kaks vuakaa kerrallas soppii kypsymää, mukku ei ol pakkases tilaa. Ei saa viipaleinkaa laitettuu keittoi ajatelle samast syyst. Josko saatais kellari sellasee kuntoho sähköines päivines, et sinne saarais yks lisäpakastin, ni sinne olis sit kiva laittaa tällasii sem päiväv varal, ku kaapit o muute iha tyhjät (tätä ku meil ain välil sattuu). =)

Sain sit viimesimmä kaula-/olkapää-/selkälämmittimev valmiiks. En tiär mite muute tätä kutsuu ku pyärylähuiviks, ku sellane jättisuuri rinkula se o.

Sikku enste laittaa selkäosan ja pyärtää kerra ympäri, ni saa lämmiket kaula ympärillekki. Tän ku pakkasel laittaa takim pääl, ni ei tul niskat kipeiks kylmäst.

Ja voiha tätä muullaki taval pittää. Mut tein siks tarkotuksel nii leveen, et oikeest saa yläselkä hyvän lämmön, jos nii haluu.

Myähemmi illal siv viäl koitettii pihal kattoo, josko tährellentoi nähtäis, ja seistii tual etuterassil taivaisii kurkkimas. Könötettii siin joku viis-kymmene minuuttii ja mä näin vaa yhre välährykse sivusilmäl ja isäntä pari piänt. Ei jaksettu sen enempää. Pilvii ei ollu, mut kuu vaalensi taivast sevverti, et vaa osas taivaankant näky tähtii. Kuumpualeisel taivaal ei näkyny yhren yhtäkää, ei siis tährellentoikaa.