Jahas! Sähköt saatii takasi (melkkest kaks vuarokaut tul täyttee sähkötönt aikaa), ni nyssit netti pätkii sevverti, et meiliohjelma ei toimi, kuvii sain larattuu muutaman, sit ne hävis, uus yritys ja taas ne hävis. Sit yritin pelkkää tekstii ja neki hävis ja lopult sit jäiki pelkästää yks linkki, mink laiti susist. Niitte liikkumissii ku ov vaikkia näi seurat, ku ei ol lunt. Hassuu, ku samal kertaa kirjotteliv vaiks mitä muut, mut tää vaa jäi. Vaiks mul se ei näkynykkää sen kirjotteluj jälkkee lainkaa. Kummallist tää nettimaailmaki.

Jokune kuva saaruist lahjoist, mitä tul otettuu käyttöhö täsä. Upeet kissa- ja koiraservetit. Australiast saakka meil tulleet. Tosi söpöset.

Kynttilöit ei kertakaikkiaa voi koskaa ol liikaa.

Koristeil tai ilman. :)

Kummitytölt tul upee lasipurnukka täyn herkkuu. Se o nii kivan näköne, ettei meinaa raaskii ees napsii suut makkiaks.

Ja huamasin täsä, et kynttiläliisukka o sit alkanu taas kukkimaa. Se tuntuu ain mitä ihmeellisimpin ajankohtin alkaa kukoistustas.

Ja joulukaktuski kukkii, vaiks loppukesäst just kukki. Nuppui ov vaiks kui.

Serkku ol jouluajam meil ja kyl taatuste melkose karvakuarrutuksen sai, ku koko aja ol joku tassuttaja sykys. :)

Susu taas tiäs, misä o lämmint.

Hurja myrsky ja myräkkä ol, mut aurinkoki pilkahtel välil. Ei tosiaankaa ol mittää joulukuise näkössii kelei. Toisaalt hyväki, ku jos olisis sähkökatkos tullu hurjas pakkases, ni olis vilu voinu tulla.

Meil ku ei puuhellaa ol, mitä oon ain toivonu kyl, ni pit sit pihal nuatios keittää vet. Pannu meil o ollu jo kauva, mut varastos lähinnä, ku sisäl käytetää keitint. Tää ol meijä mökkipannu kaasugrillil aikanas käytös.

Nokipannuks muuttu.

Mut saattii siit sit lämmiket. Yks pannulline riitti tee- ja kaffetuakioks ja sit laitettii toine samal nuatiol tehren termareihi.

Ei kait se ihme ollu, jos sähköt ol poijes, ku usseemmanki puut ol sähkölinjoil. Lähin ol piharakennuksen takan.

Ei mikkää kovi isokaa puu ollu, mut ulettu linjaha ja jäi siihe reunimmaisee roikkumaa.

Näi lähel rakennust. Onneks ei liika lähel.

Ja saattii termarist sit myähemmi viäl lämmiket, ku ei voitu tehrä ruakkaa. Grilli olis vaatinu hiilii ja niit ei ollu eikä saatu. Takka ol lämpimän, ja tuli pesäs koko aja, mut samal siin ei sit voi tehrä mittää. Jälkilämpöhö olisis voinu jottai puuroo pistää, mut piän takka ku ol, ni sitä pit aikas tasasee pittää tules, et muuri pyssyy lämpimän kans.

Huusholli ol täyn kynttilöit, et kylhä neki jonkiv verra lämmittivä. Hyvä juttu, et olin säästelly kynttilöit jouluhu ja et tul lissää lahjoin, ni ei tarvinnu näis säästel enää.

Patterivalot ol tiätty kans pääl.

Mut yleisilme silti kaikkines ol melkose hämärä. Ei pahemmi voinu virkkail, ei lukkeekkaa. Yritettii pelat vähä, mut kyl siinäki ol hankalaa, ku ei tahtonu nährä, mitä luki missäki ja mitä merkintöi ol minnekki laitettu.

Sevverti ol valoo kynttilöist, ettei kukkaa kehenkää eikä mihinkää törmäilly sentäs.

Torppa tunnelmaa tulvilla.

Terassil kans muutamii lyhtyi, vaiks suurin osa näkyvis valoist onki heijastuksii sisäl olevist kynttilöist. Ulkon ol melkose pimiää.

Yks lyhty rappukäytävän lampust roikkumaa, ettei kukkaa käytäväs kompastellu.

Yläkerras yks lyhty yäpöyräl anto huanekkaluje rajat näkyvii, ni ei tullu törmäyksii siälläkää. Ja sama veskis.

Köökis kans kaik mahrolliset paikat kynttilöil.

Pöyräl ol melkoseste ku yritettii siin pelaamissii. Ja siltiki ol vaikkiaa lukkee.

Hetken lujin kirjaa äänee kynttilää pitäe melkose liki tekstii. Sit alkoki vähä ajam pääst kirjaimet hyppii silmis. Ei ollu helppoo sekää. Mitä kummaa ihmiset enneaikaa ova pimiäl tehny? Mul tul miäliteko leipoo (ei voinu, ku ei hella toiminu), imuroir, heittää pyykkii koneesee pyärimää... Kaikkee sellast, mihi tarvittais sähköö, tiätty. Virkkuutaki olisisi miälellän jatkanu, mut ei vaa nähny tarpeeks, et se olisis onnistunu. Se kolmas käsi kynttiläm pitämisee ku puuttu...

Jääkaappikamat siirtyvä takaterassil kylmälaukkuihi. Ei ol kiva susialueel laittaa ruakaa ulos, mut tää ol kahre airan sisäl; koira-aitaukse ja sit terassin airan, ja viäl iha akkunan takan, misä toisel pualel oltii ite, ni ei iha varmaa eka vaihtoehto käyr rosmoomas. Pakkane meil onki varsim piän, ettei sin mittää hurjaste ees saa kamaa ja oltii ehritty aika hyvi sitäki jouluaikan jo tyhjentämää, ni siit yritettii vaa pittää ovee kii, ettei lähre sulamaa liikoi.

Kuusi kaatu takaterassil kans. Pari kertaa laiti sem pystyy ja taas uurestas se ol kumollas. Ei oikkee ol mittää paikkaa, mihi sitä sais tänne keskelleppäi kii.

Ja kauempan näkyy mänty, mikä kans kaatu linjoil, mut se tipaht siält omii aikojas ales, ku tuuli tuivers.

Sähkömiähet sit käväsivä eile vihrosta viimei ja toine tul kovaste kovistelemaa, et kuka o katkassu männyn tost meijä navetan takkaa, ku se on NII VAARALLIST. Mä en tiär, ku luulin, et hei ova olleet itte asial. Meijä oma sähkömiäs ei ol antanu mahrollisuut unohtaa, et mite vaarallist sähkölinjojem pääl kaatuneet märät puut ova, et meil ei ol tullu miäleenkää lähtee niit ite katkomaa.

Serkku läht kottiis ja koirilt jäi yks syli sit vähemmä loikoiltavaks. Omii paikkojas taas ettivä siält ja täält ympär huushollii.

Ja lattia o aikasmoise kylmä, ni ylempää tasoilt löyty lämpimimmät paikat. Jokasel riittää.

Ja päiväl ennen sähköje tuloo yritin ottaa hyäryn irti ja tehrä virkkuut, minkä ehrin. Ei ollu tiatoo, et pystyyks taas illal tekemää mittää.

Tää kuvio o varsin 'koukuttavaa'. Luulis, et tulis tylsäks, ku enempi tekkee, ohkasel lankal, mut ei. Hyvä vaa. Tekemist meinaa riittää.

Sit näytti, et alkaa selkeentymää vähä, mut se ol vaa tosi väliaikast. Uurestas alko tuuli tuivertamaha ja taas peltikatto kolis ja ikkunat ritisivä ja rätisivä. Sähköt palas, mut silti koko aja pelkäs, et koht ne taas menevä.

Ja kattotaas kui tekstin ny käy. Tää taitaa ollaj jo kuures tai seittemäs yritys...