Luntaha se sit tosiaa sateli. Välil ol kaik maa valkosen, mut sevverti lämpöst ol, et äkkiihä se suliki sit taas. Et loskaa o riittäny.

Rohkeeste silti siirsin sisält narsissit pihal - lumen keskel. Osa vähän yän aikan notkahti, mut nousiva sit taas pystyy, ku lämpeni.

Risut siis siirsin jo aikasemmi kuistil. Pistin lyhryn taa piiloo ja turvaha. Ei ol viäl ainaskaa kerttaakaa vaasi kaatunu. Josko tosa nyssit jaksais ruvet koivunoksat lehtiäs kasvattamaha. Saa nährä.

Toisel akkunal o meijä yks hoirokki: ananaskirsikka. Äitee o saanu tän menestymähä kööki akkunal talvel läpitte ja se ku tarvii kasteluu kaks kerttaa päiväs, ni reissus aikan koetan saar täm pirettyy henkis. Ainaski tän ohitte ny mennää mont kerttaa päiväs, ettei siit pitäs kii olla, et unohtasis.

Kössi söpöilee. Täl herral on kyl nii pitkä kiäli, et se o ain ulkon, oli mikä oli. Ei jaks pittää rullal nii kauvaa, et se pysyis hampaitte tiält poijes. Ei ihme, et syämine kestää täl, ku täytyy tarkkaa miättii, mite kiäles asettaa, ettei tul reikää omist hampaist.

Kadi taas nautiskelee, ku talos o elämää ja nuarii pyärii siäl tääl. =D

Niihä se sit plikka kyhäs meil oikkee juhla-aterian. Kävivä isännä kans kakupas pitkän kauppalistan kans ja sit alko kokkaamine. Ei turha juttu ollenskaa. Kyl ol NII herkkkuu, että! <3 Kiitos! <3

Meil ol oikkee annokset laitettu lautasil valmiiks, kauniiste aseteltuin. Kyl vaa kelpas!

Jälkkärii unohtamat. Suklaamoussee; tummaa ja valkost...

... kerros kerrokselt. Se o hyvä, ku jollain miälikuvitus toimii ja keksii uusii hyvii juttui. Eikä mittää hankalaakaa, mut sellast, mikä ei vaa ol koskaa ittel tullu piänee miäleenkää.

Sit alkoki jo olemaa Earth Hour -aika. Yriti napat Kissist tunnelmakkuvaa, mut eihä se nii helppoo hämäräs ollukkaa. Vaiks ulkon oliki viäl ourov valosaa.

Pit siirtää kynttilät vähä lähemmäs Kissii. Turvallisev välimatkam päähä kummiski. Ei mikkää kovi luksust tää kuva, mut ompaha muiston seki.

Hämäriks men muutki kuvat. Tiätty - eihä kynttilöist ny mittää hurjaste valoo tullu. Noh, täytyy myäntää, et ei meil kyl telkka sulki menny. Uutiset halus isäntä kattoo ja sit ol elokuviev vuaro. Ja mä häippäsinki sit koirie kans kohtpualii lenkil ulos.

Toiset oliva vallannu soffan, ni toine pari sit joutu tyytymää divaanipallihi. Mut hyvi mahtuva! <3

Ja onha ne kynttilät kauneit.

Köökki ku ol enempi oman onnes nojas, ni laiti kissaturvallisemmat kynttilät sinne pöyräl. Vähä näkkee, ettei tartte huanekaluihi törmäil, mut siltikää kissat ei polta karvojas.

Olipa kiva päivä!