Se ol niinku talviki välil, lumen ja pakkasenki kera. Vaiks sit välil onki vet satanu ja sulattanu kaik lumet poijes. Ja se liukkaus, ku piha ja tiämpiantareet ja polut ova ollu iha jääs. Mut ollaa selvitty.

Lunt siis välil ei lainkka, sit enempi tai vähempi, kevyempää tai raskaampaa.

Kolausapuu kans ain mukan pihal. Lähinnä Kissi tai Kadi. Kössi ei enää kuule eikä nää paljo mittää, ni ei uskal ottaa riskii, et lähtee omil teil, ku ei kuule käskyi enää. Täytyy tyytyy sit pihal olemaa vaa airatul alueel.

Lumiukko ilmesty pihal yhre suajasateen aikan.

Se sit yän aikan kallistu toisel kyljel, mut Kadin kans korjattii taas pystyhy.

Lumiukol kavereit.

Suklaapusui innostuin tekemää ja ne onnistusivakki yllättävän hyvin. Sevverti makkioi, et ku ollaa vaa kaksistee isännän kans syämäs, ja säilyväv vaa muutaman päivän, ni osan jouruin sit heittääm poijes. Täytyy ens kerral olla enempi syäjii tiaros, ni voin kyl toistekki tehrä.

Jähmettymist vaati tää vaahtovaihe ja...

... viäl suklaakuarrutuski.

Ku en tummast suklaast tykkää, ni lisäsin valkost joukkoho ja hyvää tul!

Nam!

Syätävät ol jääkaappisäilytykses, ja näät täsä pöyräl koristuksin. Kanamunavaahto ilma mittää säilöntäaineit ei kauvaa säily, ni näät tosiaa ei ollu syätävii.

Sisko joutu pitkäl sairaslomal, ku sai kinttus vaivaseks jääl kaaruttuas. Käytti sit piipahtamas siäl ja hyvinhä ol näyttäny keksineen keinoi, mite liikkuu paikast toisee turvalliseste. Ei kyl ol herkkuu moine, ei - mut pikapullapiirakka sitä sit kyl ol. =D 

Isäntä ol reissullas ulkomail ja mä miätin, et mitä mä teen isännän jääkaappihi jättämil luumuil, mikkä maistuva vähä karvailt. Aattelin, et jos kalttaan kuaret poijes, ni josko se sit olisis hyvää keikauskakus. Noh, kalttausha sit aiheuttiki sen, et luumut men iha muusiks. Kuaret oliva nii sitkaaste kiinni, ettei ne vaa irronnu vaiks mitä tek. Noh, emmää mittää hilloo halunnu kakkuhu käyttää, ni nappasin sit pöyrält omenoit tilal, mikkä karamellisoin pannul enne uunihilaittoo. Tällase piäne kakuv vaa, ku olin yksin koton. Saimmää suum makkiaks muutamil kaffeil. 

Tosa yks päivä ol oikkee kumma puhelinpäivä, ku tahto puhelin päristä sev vartiv välein. Töit teen yläkerras ja puhelin ol latinkis keittiös. Kadi ain kulkee mun kans ku vaihran kerrost, mut sevverti usseste menin puhelimel ja taas takas ylös, et jäi lopultas toho rappusil pualitiähe orottamaa, et kosk taas mennää ylös. Tyylikkääs asennos ain orotti. <3

Isäntä löys kuivuneen leivänkänty leipäkaapist, ja siit synty sit köyhii ritareit. Eipä näitäkää tul kovi usseste syättyy. Nam!

Vanhuste kans käyttii Nouste Rekos tosa muutama viikko sitte. Toivat tullessas äiteen tekemii laskiaispullii, ruisleippää (juurest tehtyy), kotijuustoo ja sämpylöitäki. Nami, nami! 

Ja vipinäähä siäl Rekos sit ol. Ei vaa saa mun kameral näi hämäräs mittää kunnon kuvii ku ei jaks ottaa kymment eri napsuu pakkases.

Ja sit herkku-herkkuu: äiteen tekemää ruisleipää ja kotijuustoo pääl. Näit voisis syär iha liikaaki, ku on nii hyvää!

Huano kuva taas, mut Susu ettii ain mun vasemman kärem pääl hyvän asennon, ku oon vähänki piremppää aikkaa koneel. Pit kuva napat oikkial kärel arvausperiaatteel. Ei ny suaranaiseste estä tyäntekoo, mut hankaloittaa sitä vähä ku pitää varoo, ettei käsi liiku liikaa. ;)

Mustis taas tarkastelee enemmän näit käsitöitte tekemissii. 

Veljen synttäreil piipahrettii ja oliha siäl taas herkkuu monemmoist tarjol. Cappuccinot, rieskapizzaa, juustoo montaa sorttii, makeit naposteltavii ja ittetehtyy creme bruleeta viäl kaiken kukkuraks! Alkaa taas kuala valumaa, ku muistelee.

Veljen vanhuskoira, Nella, lähti sitte sateenkaarisillal täsä ja oliha siäl vähä outoo ilman koiraa. Mut oliva pistäny koiran jutut järjestyksee ja poijes ja siält tul sit kaikellaiste herkkuje lisäks sit meil petiki, mink Kössi otti haltuhu hetimite. Mustiski kyl näyttää siin ain välil viihtyvä. Lämmin ja pehmone paikka.

Ja nuariso otti ja läht Japanimmatkal. Fixu-kisu viihryttää tääl meit sen aikaa, et plikka taas kotiutuu. Vävypoikaha jää viäl sinne, ku vaihtoo o eres heinäkuun loppuhus saakka. Mä jotenki olin aatellu, et kesäl olis jo tääl, mut kattotaa, mite kesää ov viäl elokuus jäljel. Turvallist reissuu heil kummiski!