Ei sitä kaik ain men niinku toivois, vaiks jotkut asiat olisis tiaros etukätteenki. 

Siirsin kiinankellon verhorojektin takii poijes tiält (lisäsin ton ruususen alaosan virkkaamaani verhoon, et sain sinne painoo. Pyssyy kuvio tasasempan, mut silti irti patterist.

Kiinankello ottaa talvilevon yleensä 5-6 vuarev välein, mut ny on tainnu mennä jottai kahreksan siit viimesest. Eka kerta näi ison. Enste lähti kellastamaa lehtii ja tiputtel niit. Ny on siv vaa kuivattanu loppui, mikkä jäävä oksihi roikkumaha rumaste. Ei tätä voi kokonas silmist poijes laittaa, ku pitää muistaa välil kastellakki, ettei juuret ihav valla kuivu. Sit ei ol kevääl heräämisest toivookaa. Ny viäl orotan, et se kasvun ihme tapahtusis kummiski.

Siivosin sit noi kuivat lehret poijes. Tul samal tsekaatuu, onks oksistois mittää eloo.

Ja onha siäl. =) Nyv vaa peukut pystyhy, et kevään valo sen kasvun ihmeen toteuttais.

Ku kasvei ny lährin hoitelemaha, ni tul sitä sit huamattuu, et enkelinsiives on kauniit kukat. =) Ja lehtikaktukses o nuppui! =D Jos om murheit, ni on niit iloiki, paljo!