Saret, aurinkoo, hurjan kosteet kelit, mut silti lämmint. Syksyst siis.

Tiaros ol jo etukättee, et viikollopul o ohjelmaa, ni valmisteluihinki sit men viikolt jokune päivä (siivoomisineen, kauppa-asioineen), sit perjantain tyäpäiväm päätteeks kipasin pojat meil hakemas. 

Alkava ol sen ikässii jo, et yhteisleikitki alkava paremmi sujumaa. Sillee, et juaniki o yhteine. =) Aikasemmi ovak kyl leikkiny yhres, ikkäänku yhtaikaa, mut silti voinu molemmat leikkii omii leikkei, mil ei ol toistes kans mittää tekemist.

Nukkiskamat leviäks, et saiva sit järjestää ne "rivitaloho". =D Siäl sit nukuttii, nukutettii, petailtii petei, istuttii pytyl, katteltii peilist, juattii mehuu ja sensellast. Paljo asioit, mitä ny tehrää nii koton, ku tääl mummu-vaarilaski.

Aurinkoläikät ol käytös ain, ku aurinko sopivaste näyttäyty. =) Siin oliva koiruus ja kissat vuarotelle, millo moksuje leikit ei ollu menos samas paikas vaa.

Niilo jäi meil vaarin kans olemaa, ku kipastii Arton kans ystävän kissoi hoitamas. Putsattii vessa, vaihrettii vet, lisättii ruakkaa, leikittii ja rapsuteltii tovi ja siv viäl jätettii vähä herkkui puuhaks meijäj jälkkee. Arto ossaa hianoste ol karvattie kans, ja ystävän kissoist toine oliki, niinku olis hällekki oikkeen tuttu poika ollu - varautuneemp tyyty ottamaa vastaa herkut, mikkä Arto heitteli köökim pöyrän alle. =)  Mut vähä muut viriket, ku pelkkää kissoje keskenäs olemist, kummiski.

Ja silt reissult tul sit meijänki kissoil vähä mussoteltavaa. <3 Ihanan kortin kera.

Palapelei kootaa nykysi näinki, tapletil. Yhteistyäs seki sujuu. Arton sormet pakkaava olemaa samallaissii, ku munki, ettei kosketusnäyttö vaa sitä kosketust milläskää noteeraa. Liijan kuivat vissii? Tai jottai. Mut Niilo autto tarvittaes. <3

Ja mitäs sitä nyssit muut? Ruuvallaittoo, syämissii, leikkei, hupsuilui, tiskei, pyykkei, ulkoilui, valmistelui seuraaval päiväl (mukaanotettavat), kirjan lukemist ja sellast. Sit eilä Arton päiväuniej jälkkee äiteen sisko ajo pihal, ja napattii hänekki meijä kyytihi, ku lährettii yhres äiteen synttäreit juhlistamaha. Siäl ol veljem perhe kans, et vipinää, mut nii heijä kissa, Vilpertti, vaa rennoste otti. Ei ollu hälyst millänsäkkää.

Kaikellaist herkkuu ol tarjol, ku yks ja toine toi tarjottavii tullessas. Nam! Eikä seurassakaa mittää vikkaa ollu! <3

Siinähä se sit alko päivä jo olemaa aikalail pulkas. Viäl hypättii juhlist autoho, viättii pojat kottii plikan tykö, vaihrettii auto taas, ajettii meil, viäl pikane kaffe tääl, ennenko tätini lähti ajamaa kottiis, et ehti viäl valosaan aikaha menemää. Monttaalait, mut ihan kivaa juttuu, sentäs!

Vaikkei viäl ny mittää ruskaa tääl näy, eikä pahemmi ol lehret puist tippumaha lähteny, ni kyl se vaa syksy o. Ei mahra mittää. Mut ihanaaha täsä o se, et pihalt ollaa saatu jo pitkään vaiks mitä omil lautasil. Ei olla ostettu kurkkuu, tomaattii, sipulaa, porkkanaa, perunaa, punajuurt, eikä mittää yrttei... Maitotuatteet, lihat ja sit muut korinhoitotuatet (pesuaineet) vaa. Mite iso "kulttuurishokki" tuleekaa taas, ku pittää siirtyy kaupan valikoimihi... (tai sit täytyy vaa olla ilma)

Kesäkurpitsaa tulee parist puskast tasasee tahtii. Sillee meil sopivaste. Tehty wokkii, paistoksii, vuakii, piffei. Täytetyt kurpitsat o ollu "tyäjonos", mut ei olla iha siihes saakka päästy, viäl. Jollei nyssit pakkane viä puskii, ni ehkä me ehritää niitäki tehrä. Säilytystilaa ei ol, ni ei paree kaikkee kerät pikkasinakaa vaa sisäl kärpässii keräämää (niit ällöi pikkuötöi taas o, niinku joka syksy, höh).

Amppelitomaattei tulee viäl pikkase, hiljakses, mut nyssit o alkanu näät isommat, runkotomaatit (Roma) kypsymähä. Ovakki hyväm makussii, mut silti must tuntuu, et ens vuan haluun jottai "normaalimpaa" tomaattii, mikä tekis korkeempaa kasvustoo ja sitäkautta olisisis enempi tilaa tehrä satooki. Näist ny näyttää tuleva satoo vaa johonki pualeem metrihi saakka, ja osa tertuist käytännös lötsähtää maat myäte, ku painava niim paljo - ja pinta naarmuttuu samal helposte. Eihä se makuhu tair vaikuttaa, kunha ehjän pinta pyssyy, mut ulkonäkö kärsii.

Joo, ja Islaha tiätty om mun puutarha-apulaisen ain. <3

Meijä ainokaine "jalo"-omenapuu tek tänä kesän sen ekan satos. Oliskoha kaneliomena suameks, tosi hyvä välipalaherkku, mut leivonnaisis melko mauton. Eli parast siis puust suaraa suuhu. Kyl näit jokune jäi meillekki, vaiks melkosem paljo om menny peurojen suuhu.

Punajuurt on tullu (ja viäl tulee) paljo. Seki ov varsi mainio kaikellaisis paistoksis, niin pannul, uunis ku grilliski tehtynä. Kesäkurpitsaa, punajuurt, porkkanaa, sipulaa, omat yrtit, broisku, pikkase vet vuakaha ja uunihi. Se kypsäks ja sit lautasel äiteelt saaruist pualukoist survost sekaha. Nam!

Päivän ruaka tulee miätittyy aika paljo sem mukkaa, mitä pihalt löytyy. Vaihtelee vähä, mitä enempi millonki tulee. Om muute ihanaa tehrä omast sarost! Määki jopa innostun välil kokkailemaha, vaiks oikeest INHOON ruuvantekkoo.

Pakkaseenha oon jo saanu tuareyrttei (sipulivvarsii, oreganoo, tillii, basilikaa, ruahosipulaa...), oreganosualaa oom myäs tehny. Piänii annospussei pakkasee ja pikkupurkkei huaneenlämpöhö, ku oikkee mittää isomppaa säilytystilaa ei ol. Silti meil ov viäl eres chilirumba. Chilikastiket, chiliöljyt, paholaisenhillo, ehkä viäl kuivatetaa jottai, minkä taas voi säilyttää ihav vaa huaneellämmös... Samast siämenpussist kaik cayenne-chilit (lisänä habaneroo), mut niit pitkulaissii o ainaski kolmee erillaist, jokane myäs eri vahvuut. Saa ol tarkkan, ku ruppee käyttämää, ettei kaikkein tulisint lait ruakihi ainaskaa, ku lapsellapset ova meil.

Ekaa kerttaa kokeiltii myäs punajuurisäilykkeen tekkoo. Kattilallisest tul kolme purkillist. Ja toi piänemp ojjo syätykki. On nii hyvää muun ruuvan sivus. Oi, että! Tätä tehrään kyl lissää myähemmi ja koitetaa, josko säilyis kuistil kylmälaukus (ettei sinne menis pakkane). Enste täytyy vaa muistaa pittää kylmäkallei ja vaihrella niit uusihi tasaseen tahtihi, ettei lämpee liikaakaa. Pelaamiseks menee, ku ei sitä kellarii oo, ja jääkaappihinkaa ei mahru. Ei näit kummiskaa suariltee voi jättää vaa maahankaa. 

Ja onha noit chilei sitte sellasenaski käytetty. Chilikastike, riisii ja hölskykurkkui (avomaankurkuist). Voi että! <3 Täsähä meinaa taas nälkä tulla, ku näit kaikkee miättii. =D Kumpa me joskus saatais toi kellari talvikuntoho sillee, et vois jottai laittaa talvenki varalle. Se vähä isomp lottovoitto tarttettais.

Valla ihana viikko sai vallan ihanav viikollopunki sit sem päätteeks. <3 Käväsin pojat hakema meil perjantai-iltapäiväl, vähä aikasemmi, kun päikkäri ol kii henkilökunnan koulutustilaisuuren takii. Ehrittii vähä enempi ku iltapuuhat hoitamaa. =)

Kaikellaist puuhaa pojat keksiväkki. Nukkekoteiluu pikkutilpehööreines...

... legorakenteluu, ja...

... kyl tää just viis vuat täyttäny ossaa kaikellaist hianoo tehrä näist aineksist, mitä meilt löytyy. Iha liikkuvii ovii myäte. Renkaat, ratit, istuimet ja kaik! <3 Näppärä käsistäs ja mahtava avaruurelline käsityskyky!

Siv välil pöyräl ahrast, ku toine tekkee palapelei ja toine mineile toisel pualel. ;) Mahtuva kummiski.

Ja oi, minkä piirrustukse Arto ol äitis kans tehny: mummui! Paljo! <3 Arto ol piirtäny muut, mut äiti sit lisänny silmät ja suut. <3 Ihana!

Vähä sateit lupailtii ja sitä orotettii. Ja satoha se, muttei sentäs KOKO aikaa! Ehrittii ulkoilemaa iha aurinkoisinki hetkinä. Islan lenkit...

... takapihal palloilut, teltta ol märkä sisält, et sinne ei tehny miäl mennä, mut hiakkaloota ol kans paljos käytös.

Sit välil juastii kovaa sisäl, ku sattu rankkasare kohril. Välil nähtii, et tulee, ja ehrittii alt poijes, välil vähä kastuttii.

Ja sit kosteet kelii, mut sateetont kummiski.

Muistettii kastel kasveiki. Sisäl JA ulkon. Sattoo olisis tosiaa toiveis. Pojat molemmat innol ain mukan.

Vähemmä tullu otettuu kuvii näist karvaotuksist, ku pojat ova tääl, mut menos mukan koko aja kummiski.

Hassutteluhetkiikää unohtamati! <3

Ja viikolloppu päätty sit lettukesteihi. Paistoin räiskäleit ja vohveleit. En sillee etukättee, vaa sillee, et kaik saiva lämpimäissii omal lautaselles. Vuarotelle. Nälkäsimmät ekaks. Kyl tul vattat täyttee! Pojil ilone yllätys, ku näkivä kööki akkunast iskän ja äiskän ajavam pihal. Sellast kikerryst, että! =D Harvemmi ku hakeva itte, mä yleensä lährev viämähä. Kivaa vaihteluu kaikil.

Vaiks onki ollu kivaa aikaa, ni kyl mä olin eilä illal poikki. Sain ihanan ruusun, ja siin se ny vähä aikaa ilostuttaa terassil, ennenku mä osaan päättää, et mihi mä laitan sen. Se tuskin selviää ruukus, et pitäisisis johonki lämpimähä, mut sellasee lumisee paikkaha, misä sil voisisis olla toiveit selviytyy talven ylitte, saara. Onneks syksy ON iha sopivaa istutusaikaa kummiski.

Ny oonki tainnu leiposkel ja kokkail ekstrapaljo täsä pariv viime viikon aikan. On kyl ollu iha tarvettaki, et motivoi pikkase seki, ku voi aatella, et om myäs niit syäjii sit. Ettei kaik ol vaa "omal kontol". ;)

Koko homma alko visiitil vanhustel lua, vähä välipalaa mukan, ku äitee ol reissul siskon kans, ja isä jäi kotimiäheks kissan kans. Pullaa tiätty, se perinteine kaffepulla.

Sit on tiätty kaikellaist tullu tehtyy pihan antimist. Erillaissii peruna-, kurkku-, tomaattijuttui, punajuuret, porkkanat, sipulit, yrtit... Mittää ei heitet menemähä! Eikä ny satoo näyt tuleva sentäs liikaakaa, ku vähä jo pelkäsin, et mitem paljo pitää hyvää tavaraa laittaa ettippäi. No, parempiha se olisis, tiätty, ku poijes heittämine, mukku tavote ol saar omii kauppalaskui piänemmiks täsäkohti vuat. Mikä onki hyvi onnistunu.

Kesäkurpitsaa, kasvihuanekurkkuu, avomaankurkkuu, amppelitomaattii, runkotomaattii kasvarist, punajuurii... On tehty kesäkurpitsapiffei, juuresvuakii (uunis, grillis, pannul), keittoi, wokkii. Nii, ja tiätty niit kylmii rosollei eri kokoompanoil. Täyttävii ja herkullissii!

Mut sit saatii ystävii kauvemppaa kylähä, ja pitihä sit jottai tarjottavaa siihenki kohti saara. Tein wilhelmiinoi erellisen päivän, sit lämmint omenahyvet, ku olivaj jo tääl. Ja karjalanpiirakat kanammunien kans. Maistuha ne kaffen kera. Ja saatii höpötel menemää. <3

Sit eilä kävi sisko meijä vanhusten kans, ja tein piimäkakkuu, perunaleivoksii, punajuuripiirakkaa ja hölskykurkkui tarjol. Pelkäsiv vähä, mite vetine tost piirakast tulee, ku punajuuret oliva raastettaes TOSI mehukkait. Mut kyl se neste sit uunis jonnekki vähenty, sopivaste. Mehevää, mut koos pysyvää. Varmaste teen josku toistekki. Äitee tykkäs perunaleivoksist niimpaljo, et meinaa ittekki kokeil. Eihä se vaikkia ol, siin ov vaa vähä eri vaiheit. Ja viä kyl kiälem mennessäs kaffen kans ku syä.

Tänäpe siv vähä juhlistettii mun huamissii synttäreit isännän kans, ku om muit suunnitelmii viikollopul (lapsellapset <3 ). Käväs hakemas "kippo-kappo-keppu"-aterian meil lounaaks. Kukkapuskan kera. Pit kyl leikkokukat siirtää kissoilt turvaha kuistil, ku ei noi katit voi olla pukkaamat noit kukkavarsii - ja nurinha se vaasi sit menee.

Mut siis näitte kokkailuja ja leipomustel lisäks om pitäny tehrä vähä töit, vähä huushollauksiiki (noh, tuleeha sitä tiskiiki näist touhuist ain), et ny tairan ihav vaa rentoutuu poikie kans viikonlopun. Vaiks sunnuntain olisisiski sit taas lettu-/vohvelikestit ohjelmas. Mut sellast kivaa!

Se olisisis sit mun elämän ensmäne Oktoberfest-ilta tulos lokakuus. Ohjelmaa kaikellaist (olutteleham me ei olla sinne varsinaiseste menos), paljo fiilistelemist. Ja toivomuksen ol, et osallistujat olis pukeutunu asiaankuuluvaste (vapaaehtost kummiski). No, mä jostai hämmästyttäväst, kummallisest syyst innostusisinki ajatuksest, vaiks oon yleensä INHONNU kaikkii roolipelei ja erillaissii naamiaissii sum muit, mihi pitäsisis pukeutuu jollai tiätyl, orotetul taval.

Ku oon isokokkone, enkä ol osallistunu mihinkää vastaavii kekkereihi, ni meinasiv vaa iha omam pääm mukkaa tehrä "sinneppäi" jonkillaise asusteen, mikä mahtuis pääl, ja pysyis ainaki sen YHRE illan hajoomat. Eli eiku kirpparil "kankaitte" ostoho. Hämmästys ol suuri, ku oikeest viäl löysinki niit tarpeit, mitä hajin. Sehä yleensä EI löyry sillon, ku jottai tiättyy hakkee. Tai siis eihä mul mittää senttipelisuunnitelmaa pääs ollu, mut sellattis, et osasin napat rekeilt sellasii vaattei, mikkä voisisiva tulla kyseesee. Ihal liija piänii mul, mut sevverti pitkii, et saan helmast lisäkankast levennyksihi ja muihi tuunauksihi.

Ja simmää lährinki tekemää tätä käsin ommelle, ku ev vaa JAKSANU siivot köökkii, et olis pöyräl tilaa, tönkät autotallin ovi auki, ettei se men lukkoho, ku oon sisäl, siirrel kamaa autotallis nii, et pääsis varaston ovel, ja kantaa koneet piham poikki sisäl. Siv viäl lankat ja alulankat ja ja ja... Hmmm IHAL liijam paljo hommaa.

Nappasiv vaa mun ompelulootan makkarin hyllylt, levitin tarpeet tyäpöyräl ja kattelin (kuuntelin) ohjelmaa Netflixist samal, ku pistelin menemää.

Laiskammiäh... naise saumoi, ku en jaks mittää fiinii ny, yhren kerran takii. Täst tulee kummiski sellane asu, mitä ei tul käytettyy missää muuval koskaa.

Alupairan sain ilma hihoi sopivaks, liivii jatkettuu (takkaa), essu ov viäl alottamattaki, mut a) eturypytyksen (essum pääl kaulal) tekemine miätitytyttää, et teenks vai en. Ja b) yhre pairan silpposin hihoiks, mut antaaks ol tällattis pitkinä...

... vai rypyttääks kuminauhoil lyhkäseks, puffimaisemmaks? En ossaa päättää. Kuminauhaa olisisis olemas, mut...

Liivie nauhoje puuttumisist kertosisi feissaris, ja eikäkö aikaakaa, ku naapuris tul nauhaa. <3 Mä olin aatellu omas pääs, et punast nauhaa tarttisisin, ku essus om punast, mut loppujel lopuks eihä toi valkosuus tual seläm pualel mittää haittaa. Valkone hame, valkone paita, valkoset hihat, ei mittää muut punast.

Ja siit sit tavallas tul se pulma c) et pitäsisisiskös se etuosanki nauha toho liivihi sittenki ollav valkone? Eikä punane? Hmmm. Kirpparil o ehkä enempiki noit valkossii nauhoi, ku jottai tiätym punast. Mä ku haluun tota "joulumpunast", mitä tosa essuski o, et iham mikä vaa sävy ei oikkee käy.

Mut joo, täsä ov viäl jonkuv verra tyäsarkaa. Mite kaik kiinnitykset tekkee, tällee kevyemmäl taval, ku mittää varsinaist korsettii ny ei tul tehtyy, eikä mul ol ees kovikekankast, mitä voisisi käyttää etuosan nauhan reikihi, et seki viäl täytyy keksii. Mite essu kiinnitetää, et se pysyy paikallas, ja sellast. Onneks täsä ov viäl reilu kuukaus miättii ja toteuttaa asiat. =D