Huijaa sentäs. Välil tuntuu, ettei kesää tulekkaa, ku lämpimienki keliej jälkkee tulee uurestas kunnol lunt. Mut ONNEKS se ny suli noppeeste kuitenki!

Aateltii, et jos saatais vähä lisälämpöö kasvarihi lisäämäl sin sisäl minikasvarin, mihi saaraa siis ne kynttilät palamaha toho lattial sillee, ettei ne polta mittää, mut lämmitettävä tila om piänemp, ni eiköhä ne vilusemmakki yät (ja tarvittaes päiväkki) saatais täl menemähä. Kuha ny tulisisis sellaset kelit, et uskaltais kantaa ne taimet tonne. Ei viittis niit kylmettää siirtohommissakaa, kummiskaa.

Yks satsi simaa laitettii, ja kummasteltii noitte rusinoitte käyttäytymist, ku seilasivav vaa ylös-alas, ylös-alas, ja lopult JÄIVÄ alas. :O Mitä ihmettä!? Mut iha ehralt simalt maistu kummiski. Ettei siis voi valittaa. Moksuk ku oliva jo vappuviikolloppumeininkeis ny mummu-vaarilas, ni kauppas tekivä!

Simme ostettii meijä yhteiselon (koht 36 vuat) ekat ihkauuret patjat. Tähäm mennes ain vaa käytetty toistev vanhoi ja näät erelliset käytös olleet kiärrätyskeskuksest sellaset noi 30 vuat sitte, et "ehkä" ol jo aikaki. =) Kissat oliva ihmeissäs.

Päiväl tul viästi, et "tänää toimitetaa", ja illal se auto sit pihal peruutti, reippaat nuaret miähet kantova patjalootat sisäl, ja sim meil oliki viäl urakkana purkaa lootat ympärilt (seki ol jo haastavaa, ku ittel ei oikkee tahro ol voimii siihe), ottaa petarit sivuhu JA kantaa ne painavat jenkkipatjat yläkerttaha. Huh-huh!

Ähellystähä se ol, mut SAATII ne ylös, ja siv viäl paikoilles, ja petivaatteetki yät varte. Tuplapaksut patjat entisee nähre, et ny tuntuu valot oleva kovi alhaal, mut minkäs teet? Ei lähret ny mittää sähkötöit teettämähä näil tiimoilt.

Palkittii ittemme sit Kotipizzan pitsoil tankkausreissul, ku ollaa oltu "ahkerii". Heh! Eipä me pahemmi kori ulkopualel syäräkkää. Mitä ny o hääpäiväv viattoo suunnitelmis kyl. Jottai muut ku pitsaa. <3

Pojat tosiaa kasvava ja kehittyvä kovaste. Oikkee hyvi tuleva keskenäski toimehe, niinku yhteist värityspuuhailuu, kotileikkei, "autoiluu" ja sellast. Jos toine o enne jossai, ni hualehtii, et toine pysyy peräs, ja sellast. On se vaa nii ihana näit seurat!

Koira ja kissat ova paljo liki, ja ain meijä puuhis mukan, ku pojakki ova meil, mut välil sit tulee väsy, ja Pyry varsinki tykkää sit vetäytyy häkkihi nukkumaa. Oppinu jo sen, et sikku sinne menee, ni kukkaa ei tul häirittemää. Välil nukkuva koiran kans siäl kylki kyljes. Pojakki o ollu tosi piänii, ku tiäsivä jo, et tää ei ol mikkää "leikkipaikka" sillo, ku joku tassuttaja siäl sisäl löytyy. Tyhjän olles välil "mökkeilevä" siäl kyl. Sevverti matalaa tilaa kummiski jo, et joutuva nii kumaras kulkemaa, ettei se enää ol tähänkää hommaha kovi hyvi toiminu. Mut se voi ollav vaa iha hyvä asia.

Lumisattei, vesisattei, mut sit onneks myäs vähä aurinkooki! Voi, ku kiva!

Isäntä halus hampurilaissii, ja läht iha sämpylöitte leipomisest liikkeel. Maistuha hyvält.

Myäs ne sämpylät juuston kans. Toine ei syä leiväm pääl mittää "ylimääräst", toine syä kyl, mut kaik erikses. Hah! Mut vattat tulee täytehe!

Tippaleipiiki välipalan jälkkäriks tul syätyy. Haastavaa syätävää, mut lautaset kummaste tyhjeni (Islan pettymykseks, olisis nii miälelläs syäny jämät). ;)

Arto silittelee kissoi ja rapsuttelee koiraa, Islan kans myäs usseste pallottelee. Tiätää, mikä o Islan oma pallo, ja käyttää sitä. Niit poikie palloi, tai kissoje palloi, ku ei saa koiral ees heittää, ettei men koiran kurkkuhu tai muutov vaa hampais rikki.

Vaari teki myäs satsin munkkei. Sevverti niit tuli, et riitti meil, ja vähä viäl kottiviämisekski sunnuntail. Serpentiinei, pon-pon -viuhkat, tippaleivät, sima ja munkit. Siin täv vuare vappuilut. Kaupast yritettii löytää ilmapalloiki, mut niit ei ollu. Onneks plikka löys, ni saiva kottii kummiski. Kissakki tykkäs noist serpentiineist kovaste. Ja pojakki oppiva puhaltamaa niit sinne tänne. Ykslai jännä puuha.

Vaihron soffal vähä toisellaist vilttii, ja kissatha sen ain ekaks testaa. Kelpas!

Ny o ollu sopivaiset kelit hiakkiksellaki, ja hyvi mahtuva siihe molemmat, ku melkose piän loota kummiski o. Sopu sijaa antaa, veljeksilläki.

Kimalaine tul siihe hiakkiksev viärel pörisemähä, ku olisisis appuu pyytäny. Laitin käre siihe toise ettee, ja tää käppäili siihe. Siirsin toisen sit kukkasil, mitä löyty siit hiakkiksel lähelt menevän tiäm piantareelt. Kuha tajus astuu poijes kärest, ni het läht syämähä. Rankkaa aikaa tää kevät, näil pikkusillekki.

Vaari puuhaili säitte sallies tän meijä tulevan roskiskatoksem pohjan kans. Eli betonimylly pyäri ja saatii pohjalaatta tehtyy, et saa ny rauhas kuivuu, ni päästää jatkamaa. Betonimylly ol jännä, vähä liijanki, vaikkei mikkää kovaäänisin olukkaa. Kiinnostaa kyl kaik näät tällaset hommat. Betonijutut nyv vaa viäl vähä liija rankkaa ja pöliseväist heijä ikkäsil.

Isoveli miättii asioit paljo omas pääs, ennenku tua julki mittää, mut pikkuveli sit ei hiljene ain ees öiks. ;) Puhuu meinaa unissaski, päiväl harvo o hiljassii hetkii. Mut ol kyl taas NII hiano viikolloppu, ettei mittää määrää! <3