Nii se sit men kulumaa vuare viimine tiistaiki. Pikkase tul jottai tosiaa näperrettyy ja noitte kirjekuarie ahertelun lisäks tosiaa tul askarrelttuu pari korttii ja yks kirjekki kirjotettuu. Ei voi näyttää tääl, ku voip saajat käyr kurkkimas kuulumissii. Iha mukavaa puuhaa tää siihe normaalihi arkirutiinihi, mitä yleensä tulee touhuttuu. Sähköposti tökkii yhäti ja luulenki, et se onkelma tulee korjaantumaha vast ensvuarem pualel, ku kaik muutostyät ja päivitykset ja tiäs mikkä muut o ohimennyt elämää. Ollaa sitä ennenki ilma meilei pärjätty, ni kyl kait määki ny viikov verra...

Tänäpe o ollu taas kuiva keli ja pikkupakkane, sillai yks - viis astet pakkast. Ei tunnu pahemmi missää ja o kiva kävelläkki. Teinki sit huamaamattan iha pitemmä lenki ku tavalliseste, ku lährettii keskustan suuntaha, mut siält sit kuulu sellast pauket, et päätinki kiärtää koko paikan. Sit oltiinki jo tosi kaukan uurel asuntoalueel, misä kovaste rakennetaa uussii taloi. Siäl ku kulkee vähä harvemmi kummiski, ni ain o paikat muuttunu, ku seuraaval kerral sinne ehtii. Puit o kaarettu, taloi o noussu, aitaa putkahtelee, uussii teit ja karunnimii tulee ku siänii sateel. Remonttialueilki o laitettu jouluvaloi mones paikas ja se näytti kyl kivalt.

2190051.jpg

Ku tulttii kottii ja koirat sai massus ruakkaa täyttee, ni nukkumatti tul kylähä ja kaik oliva sänkyl iha raatoin. Eivä pahemmi lotkauttanu korviaskaa, ku mää puuhasi pojan kans rakettiostoksil lähtemist. No, samal ku lährettii liikenteesee, ni käyttii tiätty viämäs kummitytöl kirjotettu kirje postihi, apteekist lunssalääket ostamas, automaatilt rahaa nostamas ja sit pörhällettii Raision R-kiskal, mist poika halus ostaa yhre myähästynee joululahjan, dna-latauskortin siskolles. Sevverti omaatuntoo kolkuttel, ku sai lahjan toiselt, eikä ittel ollu mittää toisel antaa... Oliki sit kovaste mialune lahja plikal.

Hankittii siält sit muutamat raketit meil, et saaraa heittää rahaa taivaan tuulihi huame kiitokseks menneest vuarest ja uurev vuare kunniaks. Poika ku o vähä enemmänki kippiän ja itte oon juupas-eipäs -kippee (välil o oikkeenki inha olo, mut välil ei tunnu missää), ni ei ol oikkee innostavaa viättää kovaste paljo aikaa keskel yät ulkon kummiskaa. Niit rakettei voi ihail sisältki ikkunoitte takkaa, lämpimäs.

Kait tää huamine vuare viimine päivä menee enempi tai vähempi illan orotukses ja valmistautumises. Piänimuatost touhuu suunnitelmis, mut kiva juttu, ettei iha tarvi yksin olla kummiskaa, niinki vois näitte nuarten kans käyr.