... juu, siis mul, ei näil karvasil otuksil. Hommii tul tehtyy aamust ilttaha, mitä ny iltapäiväl tein sit lenkkii koirie kans. Kamala tuuli ol tullu - se tuntu menevä luihi ja ytimihi, vaiks kui yritti sil selkää kääntää. Hrrrr.

Sil välil ku mää tein töit, näät karvakerät ottiva sit lunkist. Niinku tavallist.

Kissi vähä rettuutti yht pehmoleluas ja pit siit hualt, ettei kukkaa viä sitä.

Välil otettii suuhu ja lutkutettii, sit se taas jätettii. Lopult se ol tyynyn, mut siit mä en ehtiny saamaa kuvaa, ku Kissi sit ain nosti pääs ylös, ku tulin tarpeeks lähel kameran kans. Hassu!

Sit löyty taas myttyy päiväpeiton alt. Nyy ei tarvinne arvail, kuka siäl o, ku Mustis nojailee toisee täsä pääl...

... Susuha se - iha unempöppöröisen. Pitääks pistää taas pattereit enempi pääl?

Juu, ja illemmal sit myähemmi alotin taas uut sukkaa. Ny o kolme parii isoi sinissii "lötköpötköi" tehty jo. Jos sit vähä piänemppää kokoo seuraavaks. Sit innostusin kummiski samal lukemaha tota kirjaa 100 vinkkii ymmärtää koiraa ja siäl o jottai ärsyttävii kohtii. Se puhuu toises kohtaa toist ja toises toist, yleistää rotui iha hurjaste, kertoo joistai tutkimuksist yliolkasest ja antaa ymmärtää, et kaikkii koirii voi "korjat" samal taval. Höh! Ei se vaa nii men. Enempi se kuitenski o sellane yleisteos, mikä vaa "koristaa" kirjahyllyy... Kauneit kuvii erirotusist koirist siin o ainaski.