1240562450_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tossaha se Kössikkä viäres iha sikeest nukku, ku mää höpötin lääkärin kans menemää...

1240562520_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

... samal näit muistiimpanoi tehre. Sainki oikee kunnon luennon. Nyy yritän suamentaa, mitä oon kirjottanu.

Koiran epileptisen kouristelun syit voi ol monii muit ku epilepsia: tulehrus, kuume, alhane verensokeri, maksavika ja vaiks mitä muut. Ennenku eres lähretää sen kummemmi epilepsiaa oikkiast tutkimaha, täytyy kaik muut vaihtoehrot karsii poijes. Ja tutkimuksekki alotetaa vast sikku koiral tulee enempi ku yks kohtaus kahres kuukaures TAI jos kouristelu/ tajuttomuuskohtaus ei men ohittes viires minuutis. Siinkohtaa hapenpuute aivois ruppee olemaa vaarallisel tasol, johtu se kohtaus sit mist syyst tahansa. Ja samate sit lääkityst ruvetaa harkittemaa sikku kohtauksii ruppee tulemaa vähintää kerra kuukaures usseempii kuukaussii peräkkäi - ja sit täytyy lääkitys iha yritykse ja erehryksen kaut löytää kullekki koiral oikkiaks, eikä se valitettavast ain onnistu. Vähä yli pualet saa lääkityksen kohralles loppuelämäkses, toine vajaa pualikas jourutaa lopettamaa. Ei ol koiranelämää, jos kohtauksii tulee usseste - jokane kohtaus tuhoo jonkuv verra aivoi ja rasittaa syränt iha hurjaste.

Ny o löytyny koirilt joku geenivika, mist varmistuu iha kiistatta, et kysees o epilepsia. Näit geenivikoi voi viäl aikaa myäre tul lisääki, mut ainaski ollaa jo alus täs asias. Näit tarkemppii tutkimuksii Suames tehrää vaa Aistiklinikal Uurelmaal, eiväkkä ne ol mittää halpaa lystii. Meijä Kössin tapaukses lääkäri ei suasitellu tätä tutkimust lainkkaa, ku ei ol mittäa jalostusmerkityst - eihä tiäret eres sisaruksii, eikä kasvattajaakaa - ja Kyösti ittessää o kastroitu. Jos tarvii mennä lääkityksii, ni sit niihi mennää ilman isoo tutkimusressii koiral.

Käytännöst sevverti, et lääkäri suasitteli, et jos mahrollist, ni muut lemmikit pitäs kohtaukse ajaks sulkee johonki toisee huaneesee, ku joskus o niinki käyny, et perheen toiset koirat ova raarelleet kohtauksen saaneen avuttoman koiran tosi pahaste. Tää ei kyl ol helppoo, ku näit muit otuksii nyy pyärii sit kolme täsä ympäril. Onneks Kössi om piänkokkone, ni ainaski tää eka onnistu iha sanallisest, et sain "turvavälii", vaiks samas huanees kaik oltiinki. Henkitystiät pittää kattoo, ettei kiäli tuki nialuu, eikä koira kouristelles loukkaa itteäs lyämäl päät tai tassuu johonki, mist voi ol vahinkoo.

Meinas, et mää ehkä liävensin kohtaust, iha vahinkos, ku ensiavuks suasitellaa luakse kutsumist ja yrityst saar koira tarkkaavaiseks; kohristamaa huamios omistajaha ja poijes siit omast ourost olost. Joskus joku pikku temputtelutuakio voi jopa ehkäst koko kohtauksenki, mut usseste se vaa nopeuttaa palautumist.

Suasittel laittamaa kaik kohtaukset, selityksen millasii ne ova ja mite kaua kestää kokonaisuuressas ja kui pitkä o kouristelu, jos näit viäl tulee lissää. Sitä sit lääkäri heti ensmätteks kysyy. Laitinki sit kotisivuil jo tän ekan, mihi sit toivon, ettei enää tarttis toisii kohtauksii laittaakkaa. Siis ku toivon, ettei uussii kohtauksii tulis.

Ja jos o jostai tulehruksest tai sellasest kyse, ni sillo ei yleensä tul mittää kovi pitkii välei kohtauksil, ku ne tulehrukset harvo menevä ittestäs ohitte. Eli nyy vaa täytyy tosiaa seurat tilannet. Ja pirel peukkui pystys.