Vipinäaamu ollu tänäpe. Aamuste ajois ylös, koirie kans lenkkii ja het lemmikkie ruakailuj jälkkee pörhälsinki liikkeel. Vanhukset oliva viäny autos hualtoho ja orottiva siäl pihal. Oliva meinannu kävel Vehost Myllyhy ja viättää siäl aikaas, kunnes auto olisis kunnos. Isän jalat ei sit kestäny sitä kävelyy kummiskaa, ni äiti soitti siin pual kahreksam paikkeil, et jos voisisin heijät heittää kauppaha ja kottii.

Kävin sit itekki kaupas, ku kert sinne menttii. Isä jäi auto"vahriks", ku ei jaksanu ol jalkeil. Kipastii meijä kaut, et heitim meijä ostokset poijes ja jatkettii sit ettippäi. Kaffetelttii sit heil ja heitelttii vuakraisännä tuamii puuklapei vajaha sisäl. Siält se sit huallost tul puhelu aika äkäsee, et auto olis valmis haettavaks. Melkkest siin sit samantein taas lährettii sin. Kotimatkal poikkesiv viäl kissanhiakkaa ostamas eläinliikkeest, ku kert lähelt ohitte menin.

 

Koton sit vaihron vaattei ja ryykäsin pellol taas. Eikä mun kauaa siäl yksin tarvinnu kykkii, ku sain kaverii...

Kyl vaa jottai herkkui ittelles siält nii löys, et melkkest jalav viärehe välil tul. Tosi rohkee tapaus. Hauska sitä menoo kyl ol siis sivusilmäl seurat.

Ja nyy olis kolme ruurukkoo pellost iha tyhjän. Pitäskös heittää viäl jottai kesäkukkasekotusjuttuu tulemaha? Hmm. Nyy sormii syyhyttää!