Ei heräilty mittää tavanomast aikasemmi tänäpe, ehrin ulkoiluttamaa koirat ja pistää kaffet tulemaha ja tehrä tortunki ennenku isäntä heräs. Tän meijä lemmikkimäärän kans ei oikkee viitti ottaa riskii syär sänkys, ku ei ol takuit, ettei tul ylimäärässii herkuttelijoit apajil - ja sit onki kaik paikat sotkus.
Persikkarahkatorttu maistu iha hyvi ja se tul täsä päiväm mittaa napostelttuuki, ettei mittää jääny. En huamannu kuvaa ottaa, ku ol siin kaikellaist puuhaa. Käsi vatkaamist sum muut, ku ei ol sitä sähkövatkaint viäl hankittu, ku erellisest tippu alkukevääst moottori...
Isäntä rupes sit tekemää voileipäkakkuje leipii, ku meijä kokki kerra o. Tai no, plikka kyl kisaa jo lähel samaa liigaa, mukku ei ol koton tänäpe, ku poikaystävän kekkerit o Lemus, misä hää o apulaisen.
Ja sikku leipä ol valmis, ni oliki jo hurja nälkä, ku kaik oltii tätä vaa orotettu. Ei meinaa paljoo jäljel jääny. Nam! Koirilki olisis kelvannu, kyl nii kuanot pitkäl oltii koko aja. Kaikkee koirienki herkkuu siihe kerroksittai laitettii...
Simmää taas huamasin, et meil kukkii taas. Kiinankellos o yks iso kukkane auki ja mont nuppuu aikeemas kohtsillee. Kaunist!
Pelakuuki jaksaa kukkii. Tää se kasvi, mikä kukkii iha koko aja. Enemmä tai vähemmä kerrallas, mut kukkii kummiski. Sitä se o tosa ikkunal tehny jo meijä ekast kesäst lähtie, tänne muuttamisej jälkkee. Sitkee kaveri!
Ja kaik eri purnukois olevat kynttiläliisukat o kans intoutunu just nyy isoho kukintaha. Kukinnat painava niim paljo osaks, et laskeutuva alespäi.
Vaiks enstealkuu ne yrittää ylöspäi kurkotel.
Annan kukkii pikkase aikkaa ja sit katkasen noi varret, ni lähtee lehristö kasvamaha paremmi ja sit kasvil onki enempi voimii kukkii uurestas.
Saimmää sit yhre huivinki tehtyy täsä. Muute iha kiva juttu, mut mite se voiki olla noitte hapsuje kans, ettem millää jaksais. Sama juttu ku päättelyje kans. Pakkopullaa, mut tulipaha tehtyy!
Nyy tarttee sit taas jottai uut alkaa...
Kommentit