... kaikellaist. Ei ol ollu mittää pahemmi luppoaikaa. Mul ol het ku heräsin, pesukoneet käymäs. Nii vaatteet ku astiakki putsaantumas. Takkaha tuli ja koirie kans lenkil. Nyy ol sevverti vilpost, et Kadiki rupes tassujas välil nostelemaha, ku jouruttii orottelemaa jonku toise karvatassun kykkimise aja paikallas. Mimil mää olin jo valmiiks lähties laittanu tumput tassuihi, mikä auttaa kyl kummaste. Kottitultuu lemmikeil ruaka ja simmää otin karjalampaistilihat huaneellämppöhö keittiön tasol orottamaha, ku käväsin postis ja samal sit kaupaski, ku kert siäl asiamiäsposti meil o.

Kottitulles pysährysi postilootal sevverti, et nappasin postim mukkaa. Taas tul kivaste korttei. Mää em malttanu eres takkii ottaa poijes, ku rupesin niit korttei käymää läpitte ja laiti sinitarral ne meijä veskin ovehe, joka o oikeest ainut "seinätila" alakerras, ku sitä o pikkase naftiste. Eiks mul sit kärest sinitarrakikkare tipahtanu, et kops kuulu vaa, ku kimmahti jonnekki mattolt. Mää sit komentamaha näät tassuttelijat kauvemmas, ku tiätty niil heräs miälenkiinto het, ku mää rupesi kökkimää pers pystys ja nokka maas, et mihi himputtihi se sinitarra oikkee voi hävit yhtäkkii. Ei löytyny mistää. Noh, eipä menny ku pualtunttii ettippäi, ni arvatkaas mist mää sen löysin? Kissin kuanon sivust. Iha liiskaantuneen purukumin tapaseste pitki turkkii. Voi kääk! Se tarrakikkara ol pongahtanu divaanil ast ja ku Kissi tykkää ittees siihe kyhnyttää, ni siit sit sai vissii matkalaisem mukkaa. Em mää muut keksi, mite se olisis voinu näi onnistuu.

kissi_pumpuli.jpg

Eipä siin sit muu auttanu, ku ottaa Kissin naamaturkki käsittelyhy. Osan turkist jourusi leikkaamaa, ku se tarra ei vaa irronnu, vaiks mitä tek. Ei sitä ny sentäs kovi hyvi huamaa, jollei ossaa kattoo. Samal sit kävin turkin muutenki läpitte ja kyl siäl kainalois muutama takku ol, nykku noitte vaatteitte kans pelataa. Se ain takuttaa, mut vähemmä ku se et olisis koko turkki kuras ja kosteen koko aja. Nipsasin sit tassuis varppaitte välist karvat kans poijes, ku ne tuntuva keräävä kaik lumet palloiks sinne ja niit o tosi hankala saar poijes - ei onnistu ilma suihkutteluu. Toivottavaste Kissi viäl kuitenki ulkon tarkenee, vaikkei karvoi olekkaa. Huamasimpaha kans, et Kissin paljaasee massuhunki o alkanu haivenii kasvamaha, et vissii näät kelit sit tekevä kummiski tehtäväs ja alkaa turkki tuuhentumaha.

Ja tosiaa tul laitettuu se Karjalampaisti uunihi. Perunat keitinki siv vast iha justsillee ennenku lährin liikenteesee. Styroksparas pysysivä lämpimin peril ast.

Simmää jossaikohti heräsin, et olis pesukoneen jo pitäny ehtii käyr ohjelmas läpitte, mut mittää valmis-piipityst ei ol kuulunu ja menin kattomaha. Kaik koneet iha mykkin. Jahas! Sulake palanu. Onneks ol varasellasii ni sain uurestas koneet käyntihi. Molemmat näyttivä ymmärtävä jatkaa siit, mihi oliva jääny hommissas, mitä mää en oikeestas orottanu. Mut iha hyvä nii. Meil o pesuhuanee töpseli samas sulakkees kuistin töpseleitte kans ja siäl ku pamahtaa lämmitin päälle samaan kohtaha ku pesukone ja kuivausrumpu o pääl, ni ei se sulake siv vaa kestä. Täyty ottaa lämppäri poijes siksaikkaa, ku koneet kävivä - ja koittaa muistaa laittaa lämmitys päälle taas, ku pyykit o pestyt ja kuivatut.

joulu02.jpg

Päätettii Oriflame-porukal pittää omat pikkujoulut nyyttärityylihi. Jokane toi mukanas jottai ja siit sit kertyki joulust herkkuu oikkee vaa aikamoiseste. Mul ol listal Karjalampaisti ja keitetyt perunat. Ei voi jouluateria enää helpommaks näi mennä!

joulu03.jpg

Ol laatikoi, loht, kinkkuu, keitettyi kanammunii, rosollii, sillii, leipii...

joulu04.jpg

Nii, ja tiätyste sitä glögii kans.

joulu05.jpg

Olipas oikkee näyttäväste laitettu herkut esil - täsä voirullii.

joulu06.jpg

Kalaherkuist alotettii...

joulu07.jpg

... ja lämpimii ruakkii pääryttii.

joulu08.jpg

Jälkkärii unohtamati.

joulu09.jpg

Just ja just sevverti tilaa massus viäl ol. =oP

joulu10.jpg

Ja jokane meist toi noi viire euro yllätyspaketin ja siit riittiki kivaste ohjelmaa, ku jaettii ne ja arvuutelttii, mitä kelläki o.

joulu11.jpg

Hauskoi paketeerauksii ol. Ei voi valittaa mistää muustakaa. Aika men valla noppiaa tahtii ja yhtäkkii sitä tajus, et pittää lähtee kottippäi, ku koirat orottava viäl lenkkeilyttäjääs. Kovaste oliva jo orottanukki. Ku päästii ulos, kaik melkkest samallaises asennos kykkivä tosa het mettärreunas, ku pihalt ulos päästii. Iha pikkase mentii piremmäl ja sit oliki uuret kykinnät, ku ol isomp hätä jo. Ja sej jälkkee oliki jo nii kylmä ja nosteliva kaik vuarotelle (paitti Kissi) tassujas, et käännyttii takasi. Pitäs hyvi pärjät ainaki aamuhus saak.

Mut eipäs kait täsä enää muut. Nyy olisis aika men peito alle. Mustis o lämmittämäs mul paikkaa, koirat nukkuva, moksut ova huaneissas, alakerta ojjo pimees ja isäntä kuarsaa (kutsuvastekko?) sänkys. Joka tapaukses NukkuMatti on kyl käyny.

Kauniit unii kaikil!