Nii se päivä alko aamuyäst kouristeleval vattal ja vaiks yriti enstealkuu pyssyy sänkys, et ohitte se kummiski menee, ni ei auttanu ku noust ylös ja kipittää vessaha. Ja siäl sit meniki jokune tovi, ennenku pääsin takasi sänkyhy kiamurtelemaha - ja taas uurestas vessaha. Polttaa, pistelee, turvottaa, kiärtää, vääntää ja röyhyttää - sen aikaa, ku ei kura lennä. Juuh! Onni onnettomuures, ettei tartte oksentaa, se o mum miälest sitä vihoviimist. Kunto kyl romahti iha täysi ja puuskuttelen jo siit, ku siirryn yläkerrast alakerttaa tai varsinki toisimpäi kulkies. Koirie kans ei ol tullu mittää lenkkii tehtyy, käppäilty tosa meijä piha ulkopualel, museotiäl, kunnes härät o hoirettu. Nyy o ollu tänäpe nii kylmääki, et äkkii näät kyl o hommas hoitanu, et päästää taas sisäl lämpimähä. Hyytävä keli. Tänäpe ei onneks ol enää lunt tullu, mut tuullu kyl.

Plikkaki läht aamusti kouluhu ja sit soitti, et hänet hussutettii koulust kottii kuumeen takii. Mul ku ei ol autoo, enkä olis varmaste uskaltanu mihinkää lähteekää, ni sovittii, et käy automaatist nostamas rahaa ja hyppää bussihi. Bussei ku menee harvo, ni meinas mennä kirjastoho kuluttamaa aikaas, ettei ulkon palennuttamas ittees lissää. Noh, sit alkaa olla kello semmottis, et bussin pitäs tulla ja mä meen orottamaha ikkunal, et nään ku se tulee. Tuliha se, muttei se pysähtyny, men ohitte. Soitan plikal, muttei hää vastaa. Laitav viästii, eikä hää vastaa siihenkää. Soitiv viäl mont kerttaa saamat mittää vastakaikuu. Siin välis sit muv vanhemmat piipahtiva käymäseltäs, ku oliva kuullu täst mun taurist, ja toiva mustikkakeittoo, mist suurkiitos, vaikken kyl iha siinkohtaa sitä uskaltanukkaa syär. Olin just saanu vattan sillee tyhjäks, ettei mul ollu ku röyhyonkelmaa ja piänt kouristeluu, pelkäsin, et jos syän, sit saan het mennä vessaha, niinku siihe saak ain ol käyny. Jo pelkkä vesiki men iha suaras putkes mun läpitte. Noh, he sit lähtiessäs kipasiva Nouste keskustaa läpitte ja jopa käväsivä kirjastos, ettei ol plikka sinne nukahtanu johonki rauhallisee kolkkaha. Ei ollu. Simmää hälytin jo isännänki töist kottii, et käväsee plikan poikaystävän koton oven takan, josko olis sinne menny - ja siältähä tää sit unempöppöröisen ol auton kyytihi kivunnu. Ol kuulemma nukahtanu nii äkäsee, ettei ollu "ehtiny" soittamaha suunnitelmamuutoksest kottii. Juuh! Ettei mul olis ollu tarpeeks "perhossii" vattas jo ilma tätäki episodii. Mut pääasia tiätty o, et saatii tyttö ehjän kottii, vaiks kippiänki.

Ei ol tullu unist mittää, ja toivon, et yäl onnistuisisi eres jonkullaissii pätkii nukkumaha. Aamusti aikasi tulee viäl nuahoojaki käymähä. "Hyvä" ajankohta taas, etten sanois. Toi tulolappuses oikkee ovel saakka siin olisko ollu viirem paikkeil tänäpe, misä kerto, et olis kahreksa jäljist paikal huame aamul. Juu-u! "Kiva!" Itte istuin (jostai kumman syyst) veskis, ku nuahooja käväs lappuses tuamas, ja kuulin kyl sen aiheuttaman haukunnan, et tiäsin, et joku käväs, mut ei isäntä sit yhtää miättiny, et mitä toi aamu taas tarkottaa: koirie lenkitykset pitää hoitaa sitä enne, ku adrenaliini tulee nousemaha, ku viaras miäs häärää talos. Ev voi jättää ulkoiluu sen käynnij jälkeisel ajal. Eli jos saan unempääst kii, ni se sit ainaski aikasi tulee aamul katkeemaa. Herätyskello tullee mut herättämähä. Tai ainaski toivon, et se o herätyskello, eikä mum maha. Nii, ja täytyy muistaa ol laittamat prasuu pääl takkaha aamul kans...