Mähä oov varmaste kirjottanu aikasemminki mont kerttaa, et meil yleensä kaik yäl nukkuu. Meil ei pahemmi häärää kissatkaa. Koirat toisinas voiva vaihtaa nukkumapaikkaas, jos vanhas tulee liija lämmin, mut seki o sellast hyvi nopeet toimintaa ja taas unet jatkuva.

Ny yäl sit johonki kolmem paikkeil alko alakerrast kuulumaa kolinaa ja mekastust. Mustis nauku. Sit se vähäks aikkaa loppu ja mää meinasi just saar unempääst uurestas kii, ku sit kaatu astiampesukoneen al oleva peltilevy ja sit kuulu, ku jottai papereit tippu lattial. Mun ol pakko men kattomaa, et mitä siäl oikkee touhutaa. Susu ol muv viäres nukkumas, ja siihe jäiki, ku nousin ylös.

Ku heiti keittiöhö valot, näin ku Mustikse tassuje välist vilaht jottai yhtee nurkkaha ja ku nostin siäl olleen pussin poijes, siält kipittel kankkiast pikkuruine hiirulaine. Mustis ol kyl antanu sil jo melkost käsittelyy, vaiks iho oliki ehkä, ku ei vert näkyny. Eliki viäl siinkohtaa ja Mustis yritti sitä saar tassuillas enempääv vauhtihi. Eihä leikkii ny sais keske lopettaa!

1271920583_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Nappasin kasan talouspaperii kättee ja otin hiire hännäntyvest kii ja sain poijes lattialt. Mustis siivvaihees ol jo sen näköne, et oles hyvä nyv vaa. :)

Hiire suust tul kyl pikkase vert, mut muute se näytti oleva "ehjä". Ei kyl ehtiny käres paperil olemaa kauvankaa, ku syrän lakkas lyämäst ja hiiri ol iha paikallas. Hiire henkityshä o melkose vauhrikast, eikä mun tiätääkseni se ainaskaa osaa näytel kuallutta nii, etteikö sitä silminki huamais feikiks. Syräme lyännit ku näkyvä aika hyvi turkin läpittekki. Käärisi hiiren toho paperihi, sujautin sen talouspaperitötterön sisäl - ja kannoin ulos saak roskiksehe. Räntäähä sillo pikkase taivaalt ales tul.

Kyl nää hiirulaisekki vaa nii sulossii otuksii ova, ettei mittää määrää. Mut emmää silti tykkää, et ne sisäl miälis määri hyärivä. Kummallist muutenki, ku koko talven ei ol ollu mittää hiirii, ni nykku o lämmenny, ni sit tuleva sisäl. Normaaliste se menee toisippäi.

1271920961_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tosin täsä parise päivää sit Mustis selväste kuul yläkerra katost jottai rapinaa, ku kovasti tuijot sinne yhteen kohtaha. Mää en kyl kuullu mittää. Meil kyl o tual kattoharjal noit pikkuruissii lepakoit kans, mikkä aiheuttava samallaist rapinaa, ku hiirekki. Ja ova vähä saman näkössiiki; lentävii hiirii. Et tiä sit mikä siäl oikeest ol, mitä Mustis kuullostel.

Nukkumaammeno ton hiirijupakaj jälkkee ei onnistunukkaa enää nii näppäräste, ku isäntä kuarsas täysil viäres, eikä uni meinannu ol tullakses lainkka. Mut sitkeest vaa makoilin silmät kiines, ni nukahrinha mää sit kummiski. Kuulin, ku isäntä ja poika lähtivä liikkeel, ku muu nuariso touhu lähtemissii ja silti jatkoin nukkumist. Lopultas heräsin, ku meinasin, et om pakko.

Räntää o tullu niim paljo yän aikan, et osaks maaki o iha valkosen. Koirat ihmettelivä sitä taas täsä aamusti, ku lenkil käytti. Kyl niihi lämpimihi säihi tosi nopeest tottuu.