Nii sitä sit eile tosiaa sare alko, ja sitä sit jatku aamussee saakka. Meijä aamulenki aikan ei satanu. Mitä ny tuuli puist vet riapotteli aika ajoin. Et märkkii oltii, ku kotti takasi päästii.
Palaan siv viäl eilissii asioihi pikkase. Kissi täytti nyssit jo neljä vuat. Silti erelles "tuttii" tarvii. Onnee, hali-pusu-Kissi-missi! Lahjaks sai uure pehmolelun, ku niist tykkää. Ei revi, mut lutkuttaa. Välil iha litimärkkii, ku vaihtaa vaa välil paremppaa asentoho suus. Taitaa ol nii Kissin hajussii näät pehmot, et muut koirat ei niist pahemmi ol välittänykkää. Kadi varsinki ku pakkaa kaik suuhus ottamas pehmot "sualestamaha". Näät Kissin pehmot o säilyny ain.
Yks ajankulu ol Firefoksil pelates selaimen personointi. Sain ny omal koneel laitettuu tuliketun tyäkalupohjaha Susun siniset simmut. Iha jännä ol tätäki kokeil. Vaiks menihä taas jokune tovi sopivan kuvan ettimissee, sen muakkaamisee ja siv viäl lähetyslatauksihi sum muihi. Mut siin se nyssit o. Iha niinku olis osa omaa plokii tual yläosas. :D
Yks kerä erikoislankaa ol ja miättisisi mitä siit siv voisis aikaseks saar, ku ei ol sukkalankkaakaa. Noh, vanha tuttu salomonhuiviha siit sit tul. Mimi joutu mannekiiniks täl kerttaa - osu olemaa paikal just sopivaa aikaa. :P Täs huivis o isot reijät, et kesäne o.
Iltasel isäntä rupes puuhaamaa friteerattui broiskui, possusuikaleit, munakoisoi, jopa piänii jauhelihapullii. Nii, unohtamat jälkkäriks friteerattui banaaneit. Niis tosin ol käytetty sitä samaa taikinapohjaa, misä ol mausteit vähä enemmä ku vähä. Et se tuju maku ei oikkee iha nappiis sen jälkkäri-irean kans menny. Mut ens kerral tiätää jättää jälkkärii varte friteeraustaikinaa eri keppuhu. Vattat tul kyl täyttee!
Plikal ol sit kavereit yöviaraan ja meno ol muute iha suht rauhallist, ettei siis mittää ryyppykekkereit tai muut riahuntaa piretty, mukku joutuva juaksemaa ain meijä "makkarin" läpi, eli yläkerran aulast, ku halusiva huaneest alakerttaha tai toisimpäi. Yäl sit leipova jopa sämpylöitäki. :) Pikkase se touhu häiritti omaa nukkumist - jostai syyst...
Noh, aamuste sit vähä normaalii myähemppää liikkeel, kaffet tulemaa, suihkus käyntii, lenkil koirie kans, aamiaine (koiril ja ittel) ja sit rupesin pistämää tavaroit kokkoo siskol lua lähtöö ajatelle; herkkutikut koiril, elokuvankatteluherkkuu kaksjalkasillekki, juatavaa, pyyhe kuivaust varte... Sateli siinkohtaa ja laiti sit Mimil valmiiks turvavaljaat ja saretakkii siihe pääl, itellekki sarekamppeet ja sit menoks.
Lähettii sit ekaks lenkkii tekemähä. Sisko ol löytäny Raisiost aiva upeen rodometsän, ja sinnehä meijä tiä sit vei. Ihana paikka!
Iha yllättävän laaja alue upeit kukkivii puskii täyn.
Näis valkosis ol ihanii vaaleempunassii värisävyi, mut jourusi näät kuvat napsasemaa kännykäl, ku en ottanu kameraa kävelyreissul mukkaa. Ei ollu tsuumii eikä muitakaa säätömahrollisuuksii.
Osa puskist ol nii suurii, et ovak kyl ollu tääl jo kasvamas vuaskaussii.
Hianoste Ekku ja Mimi meil istuu-poseerasiva, ku nii pyyrettii. Märkkäähä siäl satteej jälkkee ol, mut ei satanu yhtää sil välil, ku mettää läpitte käpötelttii. Jos sen olisis tiänny etukättee, ni olisis voinu saretakit jättää poijes. Ne meinaa "pikkase" hikoilutti. Lenkij jälkkee ol taas sellane olo, et olisis voinu suihkus käyr. Jos vaa olisis ollu kuivii vaatteit laittaa pääl sej jälkkee. Noh, toivottavaste haisut ei ollu liikaa kellekkää...
Piän pyrährys vapain viäl siskom perheem pihal, minne sit Pörriki lopultas tul mukkaa. Lalla pysy sisäl. Piänt juaksurumbaa ja siin se sit oliki. Valmist kamaa kaik sisäl. Siäl Lallaki jo tul mukkaa touhuihi.
Elokuvankattelupaikoist ol valinnav varaa. Mimi ja Ekku jo vähä sellast leikkitohinaaki keskenäs pitivä. Et ot siit vauhrist sit jottai kuvii. Nää mittää koirii ol, ku jättimäissii pölypalloi! ;P
Herkut noka ettee, telkku auki ja elokuva menemähä. Kattottii japanilaine The Grudge 2 -kauhuleffa. Sopivaste sit pilkahti aurinkoki, et pit oikkee verhoi laitel ikkunoitte ettee, et tul enempi pimeempää tunnelmaa sisäl.
Näitte tassuttelijoitte kuvaamine välil vei hetkii elokuvankattelust poijes, ja siin ol jottai kohtii, misä yhres silmärräpäykses vois jäär jottai näkemät. Muutaman kerra kelattii taakseppäi ja kattottii kohrat uusiks.
Rennoste ja mukavaste! :D
Lallaki söpöili meil!
Jossaikohti elokuvaa tul tunne, et joku tuijottaa. Heh! Ekkuha se siäl! Ja sikku huamas, et mä olin huamannu, ni läht kipittämää rapsutuksii hakemaha.
Sit ol hyvä pistää maate telkkari ettee. ;D
Rennoste ottiva muutki. Täsä Lalla ja Mimi...
... Pörri ...
... ja viäl Mimi uurestas. :)
Enne kottilähtöö viäl kesäst ruakkaa massuhu ja vähä autoapuuki. Ei kyl nii mittää onkelmii missää kohti. Mimin ei tarvinnu eres pahemmi ärjäst mitenkää Ekkul tunkettelust, ku kyl Ekku ymmärs vähemmästäki. Selkeet sävelet vaa ja rajat, mite paljo saa kii liimautuu. Varsi sopuisa nelikko tassuttelemas siäl. Mut onha täsä viäl tutustutettavaa kerrakses lissää: meitti kolmen koirakatras ja siv viäl kissakki pääl. Mut eiköhä se täst suttaannu! :D
Koton sit lenkkii het ekaks koirie kans. Isäntä ol jo kuistil vastas kolmen koplan kaa. Nauratti vaa, mite ol hassuste pannat ja remelit pääl ja Kissihä pääs omastas (Kadin valjaist itte asias!??) irti alt aika yksikön, ku tajus, et me ollaa Mimin kans jo pihal. No, heitin vaa kamppeet sisäl, nappasi Kissin pannan ja remmim mukkaa ja jatkettii siit sit lenkkii. Piänt ripotteluu pit, mut ei mittää isomppaa. Hurja tuuli ol kyl ja tuuli puist heitteli käpyiki meijä niskaa. Mut lenkki tul tehtyy, eikä kukkaa litimärjäks kastunu sentäs.
Latasi kuvat kamerast ja kännykäst koneel, heiti muutaman siskollekki sähköpostil ja simmää siirtysi piham pualel.
Pikkust ripsotust pit ja ol aikas pimiää, mut huamasin, et juhannusruusust o eka kukkane auki! Ihana tuaksu! Koht o puska valkosenas.
Alkaa nurmi olla jo enempi heinikkoo taas. Tätä valkost (koiramputkee?) kasvaa iha hurjaste joka paikas. Meinaa iha meijä kukkaistutuksekki peittää. Petunia kummiski sentäs jaksaa viäl kasvaa, kuivuurest, tuulen tuiverruksest ja kylmist keleistki hualimat.
Lupiinit o alkanu kukkimaa. Vaiks kasvusto on kyl piänt ja siävää. Tää maa taitaa vaa iha liija köyhää ol niillekki. Sitkeeste sentäs kukkiva.
Mukavaste erillaissii variaatioit väreist, vaiks mittää vaaleempunassii ei olekkaa. Ne vaa ei tääl kasva, jostai syyst.
Sit o muutama näit, misä kasvaa yhres kukkatertus eri värissii ala- ja yläosassas. Jännii!
Sit o pari kasvustoo näit iha vitivalkossii. Näis o lehrekki vähä terävemppii jotenki, mitä nois muis väreis. Näit ku sais enempi leviämähä tonne siniste joukkoho. Sit vois tul taas niit sinivalkossiiki enempi. Lupiineist kyl tykkään iha mahrottomaste!
Sit pisti laittae takaterassil muutamat krassipurkit kesävalmeiks, ku viäl olis niit taimii tual orottamas oikkiaa paikkaas. Sit alko satamaha taas. Karkotti sit sisäl siält. Kyl se ny melkose epävakaat nää kelit ova. Mut kasvit tykkää! Sevverta kiärtelin läänii täsä, et yhres ja toises perennas alkaa ol nuppui. Orotav vaa, et kosk ne aukkeeva.
Mut eiku miättimää taas, et mitä sitä käsilläs seuraavaks sit tekisis. Ihanaa viikolloppuu kaikil!
Kommentit