Hitsit, et näät helteet tosiaanki alkaa mennä jo liijallisuuksii. Ei tekis mittää muut miäli tehrä, ku nukkuu, mukku ei pysty täsä hiki-likikelis nukkumaankaa. Ärsytyskynnys alenee pelottavaste alenemistas vaa.
Eikä tää tunnu koiristakaa mitenkää kivalt, ei eres kissojem miälest, jokka pyrkivä vaa ettimää sitä talon viileint kohtaa - iha päivvasto ku yleensä.
Kadi siätää ol soffal, ku saa soffan pittää yksikses, mut het jos joku tulee patteroimaa viärel, ni muuttaa lattial.
Mimiki nautiskelee omal paikal overravost tuleva piäne tuulahrukse eres.
Punaherukkarahka ol iha sopivaine viilennys ja piristys päivähä. Kiitos siskom miähel, joka poimi meil näät marjat! Raikas rahka ol täsäkohtaa sopivamp, ku uunis lämmitettävä piirakka.
Poika huamas ikkunast, et ol tipune ittees putsaskelemas meijä kellarikatoksem pääl.
Mut menipäs sorjaks, ku huamas liiket akkunan takkaa. Varuillas täytyy ollakki.
Pojan kamerajalustime avul nappaama kuva Mustiksest. Makoilee nykyää keskel lattioit, mihi ny o millonki leiki temmellykses sattunu jäämää. Täsä ol kisa matton kans enste, mut matto tais voittaa. Liija kuuma sellasii leikkeihi.
Tällaset miälenkiintose näköset pötkylät näät kamerajalat sit ova. Taipuva joka suuntaha, saa nährä kui äkkii saaraa nii väntilles, ettei enää suaraks taivu.
Melkkest kaik hereiloloajan oon ollu näitte verhoje kimpus. Nymmää taas muisti, miksen tykkää näist ohjeellisist töist. Pittää koko aja valvoo, misä mennää ja jos tulee virhe, sitä ei pääse enää myähemmi korjaamaa, vaa sit täytyy vaa purkaa. Se o sitä vihoviimest. Jollen olis tehny yhtää virhet, mul olis verho varmaste valmis jo... Mut toisaalt, onha se hyvä, et o käsil jottai puuhaa eres, ku mittää muut ei yksinkertaseste jaksa.
Kommentit