Saiv vihroste valmiiks sen aikoi sit keske jääneen tyän, ku lanka loppu  sillo keske. Ei muute ihme, et loppu, ku laskin, et siihe uppos melkkest viis kahresaran gramman kerää. Siit viimesimmäst jäi vähäv vajaa pualet jäljel. Ei mikkää kovi köykäne kantamus olkapäil, mut ainaki se pyssyy hyvi paikoillas, vaiks liahuvaine onki.

1288683849_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Taas kerra kummastelin, et mite siit ottaisis kuvaa. Täsä se o levitettyn nii hyvi, ku sen pystyy levittämää. Malli siis ei ol kolmio, ni se pysyy paremmi olkapäil. Tai ainaski se olisis tarkotus. Toimii sevverti ku sitä o ite ny ehtiny pitelee.

1288683866_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Eikä mittää monimutkast kuvioo. Pylväit vaa erilaisis kokoompanois. Loppuosal yks kiarros alko kyl tuntumaa melko loputtomalt välil. Vaihtelu olsis tehny hyvää...

1288683882_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ol pakko ettii toho alle paitaa, ku muute ei nähny yhtää, misä etukappala alkaa ja mihi se päättyy. Vaiks ny hassu yhristelmä vähä tuntuu tää olevanki.

1288683897_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ja takan näät kulmat menevä pikkasel "luannonkiharal", mikkä heiluva liikuttaes nätiste. Itte asias mum miälest näyttää nätimmält oikees seläs, ku vyätärön kaari antaa vähä enemmä tilaa tol heilumisel. Tuntu nii kivalt pääl, et mä jo miäti, et mite täst mallist saisisis aikaseks hamet kans. Vuart kyl sit kaipais, ku muute näkkyy läpitte (ja siit mä en ainaskaa tykkää), mut mä en oikeest osaa tehä sellast...

1288683912_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Helmaa kiärtää piänet palluranauhat.

1288683930_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ja vaiks tää pysyy hyvi pääl ilma kiinnitystäki, ni jotenki täl solkikiinnityksel saa eri tunnelmii huivihi. Eli voi käyttää, mut voi jättää käyttämättäkkii.

1288683944_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ja tiätty meijä "viralline" valvoja kans paikal, ku järjestelin huivii kokoho. Täsä se ojjo kaksinkerro. Ei tullu valituksii. :D

Jeps! Täsä ne hyvät asiat. Paitti tiätty sellane kiva juttu sunnuntailt, et veljen Lalla-cava o tulos meil viikolloppuhoitoho! Se oliki yksii niit harvoi positiivissii juttui sunnuntaist. Eli ny jollei valituksist tykkää, ni lopettakaas lukemine tähä. Vähä oon jo päässy asioitte yli, ni pystyy pehmentään juttui, ku hiljaiseloo tul tähäv välihi sen takii, et olis tullu IHA liija kovaa tekstii, jos olisisi kaikkest kiukkusimmillani ruvennu valituksii raapustamaha.

No, meillähä men täv viiko maanantai ohjelma jo aikasemmi uusiks, ku meijä Eka-Vekara (auto siis) pit viär hualtoo keskel päivää, millo pojam pitäs ol iha eri suunnas ja mun toises ja isäntä lähinnä istuksi sit sellases palaveris, mis ol pakko olla, eikä pystyny siirtämää. No, mä sit järjesti oman aikataulu totaalisest uusiks asiakkaitte kans ja sain olla nolon sen takii. Tää tul tehtyy.

Sunnuntaiaamuste sit siirreltii kelloi - onneks osa kännyköist ja tiatokoneet ossaava sen homman iha ittekses - ja menttii päivää ettippäi. Siin sit aamupäiväste isäntä tulee halimaa ja sanoo, et hän nyssit alotti sen nesteenkeräyssysteemin, mikä ol häne näis terveystutkimuksis vaatimuksen. Jaha! Mitäs sit? No, MUN pitäs sit ehtii viämää ne keräysputikot Tyksihi het aamusti maanantain. VOI JUMA! Eli taas lissää uut aikataulutust maanantail. Labraha pitäs ehtii enne yhreksää aamul ja hualtoaika ol yhrelttoist, eli siin o sit taas a) ylimääräst ajoo autol, mil ei sais ajaa ku hualtoho b) ylimääräst aikaa, et misä mä sit sen pari-kolmetuntise enne hualtoaikaa viättäsisi. Kele-vetelis! Niimpal ärsytti ja suarastas vitutti, et mä em pystyny tekemää käsitöitäkää, ku tek miäl heittää kaik pihal, ku mikkää ei tuntunu menevä, niinku toivois. Mä sit itte asias yllättäe huamasin torkahtaneeni nojatualil. Heräsi Mimi toises kainalos ja Susu nukkumas mu rintamuksem pääl. Lämpöset halikerät! <3

Siin se sit sunnuntaiki men - pualunes. Mä ku en yleensä nuku päiväl ja jos nukun, ni sit oov väsyny ku mikä loppupäivän. Ja niihä se sit men sunnuntainki. Uni ei kyl enää tullu, vaiks sitä välil yritinki.

Samate ku illal ei meinannu uni tulla, vaiks tiäs, et aamul pitäs aikasti herät. Isäntä ku meinas, et seittemält meijä pitäs lähtee, et hän ehtii sit sopivaste kokouksehes sen labrakäynnij jälkkee. Ei siin sit mittää. Aamul ylös, koirie herätys, lenkki (koirat tekivä vaa pisut, ei ollu vattat viäl heränny, vaiks yleensä aamusti isommakki härät hoitava), mikä jäi tavalliseen pituutees, vaiks ehkä oltas ny piremp tarvittu. Kaffee nassuhu ja menoks. Eka-Vekaras ei toimi ku CD-soitin ja siäl ol tiätty pojan rokkii ja isäntä ei siit oikkee perust. Istuttii koko matka hiljasuures. Ei ollu paljoo mittää sanottavaa, kummallakaa. Ja mul viäl musta pilvi pääm pääl. Onneks isäntä tiäs hyvän paika siin Tyksi lähettyvil, mihi saattii luvallisee paikkaha auto parkkihi. Vaiks suarastas v...tti se kysymys, ku isäntä suustas pääst, enne lähtöös, et "tuuks mukkaa?" Juu, aamulenkkii ei viäl tullukkaa tehtyy (siis tuli, koirie kans)... Kiahusi!

No, joku vartti-kakskyt minuuttii isäntä ol keppujes kans liikentees ja tul sit takasi - auton lasitha oliva tiätty siinkohtaa jo iha huurus, ku olin siäl ollu koko aja, eikä auttanu lasin raollas pitäminenkää ku siihe yhtehe klasihi. Jep! Sit isäntä ei meinannu saar avain virtalukos kääntymää lainkkaa. Se avain ol jotenki rattilukon kans jumis. Jonku aikkaa sen kans tapeltuas sai auton käyntii. Sit huamattii, et puhallin ei toimi. Eli eiku akkunoit vaa auk lissää, et päästii liikenteesee. Liikkues tuulilasi pysy auk ja takaklasi lämmittimel nähtii taa, mut jäätävän kylmäähä siäl sisäl sit ol. Ja eiks tää herra sit menny viäl kysymää, iha pokkan: "Nonni, ja sit ettimää aamiaispaikkaa, vai?" Meinasi hypät poijes autost siin kohtaa. Juma, jos häl ei olsiskaa ollu kiire töihi ja palaveriis, ni meil ei olis ollu mikkää kiirus herät nii aikasi. Ärg!

Ajo isännä tyäpaika parkkipaikal kiartoteitte kaut, ku olttii just pahimpaa ruuhka-aikkaa liikentees. Eli kaikel lisäks: loska lens! Se ol erityise "kivaa", ku ol pakko pittää ikkunoit auk. Noh, hän sit läht palaveriis ja mä hyppäsi kuskim paikal ja miäti mitä mää teen. Kello ei ollu viäl kahreksaakaa, eli mikkää kirppari tai eläinkauppa tai vastaava, ei ollu auk eres siihe aikkaa ja toiseks: mä en olsis uskaltanu sammuttaa autoo, ku ei ollu mittää takeit, et saanksmää sitä enää uurestas käyntihi. Eli päätin sit ajaa kotti. Täsä vaihees mä ev viäl palellu liikoi, mut sil ruuhkas ja loskas (mikä lens suaraa naamal akkunaravost) ajaes (puhumattakaa siit tuulilasimpesunesteest, mikä kans tul sisäl, ku yriti pittää tuulilasii sevverti puhtaan, et siit näk läpitte), ikkunat tuulest vinkue, alko lämpö munst karot. Ekaks mä en tuntenu varpait, sit läht tunto sormist, sit alko posket palel ja ku vihroste pääsin kotti, vapisi ku horkas. Em meinannu saar auto avaint irti virtalukost ja sikku yriti käynnistää piruuttas autoo uurestaa, ni ei se avain vaa kääntyny. Mul o kerra menny avain lukkoho poikki, vaikken ees mittää voimaa käyttäny, ni en uskaltanu ny liija kovi koittaakkaa. Mut sama onkelma mul olsis ollu, jos olisisi johonki liikkeem parkkipaikal auton sammuttanu, uskon.

Ovi ol tiätty lukos, enkä meinannu millää saar avaint kääntymää, ku sormet ol nii kohmees. Ev vaa tahtonu saar otet siit avaimest. Pärräili tovin siin ove takan ja hyvä ettem potkassu ovest klasii rikki. Suututti ja ISOSTI! Ja ku pääsin sisäl, käväsi piäne ylimääräse lenki koirie kans, ku jäi ne isommat härät aamul tekemät, ni joha ol "kakkakuplaa" taatuste ollu koiril täsä välis. Men rutiinit nii rikki, et ei kroppa ehtiny mukkaa niilläkää. Ja ku sit otiv vaatteet poijes ja meni sisäl, ni haiston, et joku käryää. Jep! Plikka ol unohtanu kaffenkeittime pääl ja siälhä sit tiris pannumpohjal ne viimiset tilkat... Yyh! Onneks siis tulin kotti! Meijä erelline keitin nappas ittes automaattisest poijes päält tiäty ajan kuluttuu, ja tää uus ei sitä tee. Siit vanhan keittime tavast täytyy vaa itte tottuu poijes ja huamat sulkee kone, ettei pala jokupäivä koko torppa. Siv vaa ryhrysi viästittelee peruutuksii ja et otti seki pattii. Jos tän kaike olsis tiänny etukättee, ni oltais säästytty koko hässäkält ja tilattu suaraa uus hualtoaika...

Niimpal harmitti, et tek oikkee miäl itkee. Mite voiki tällane asia "kaataa mait"? Mä olin iha loppu. Hampaat kalis, enkä viäläkää tuntenu varpait ja sormii pisteli. Ei ku peitto kyytii ja soffal lämmittelemää. Eikä aikaakaa, ku mul ol siin Mimi ja Kissi kaverin ja sit tul Susuki peito al.

Ja kylhä sitä sit taas läht veri kiärtämää ja lämpö palas kroppaha jonku ajam pääst. Mut mä sanoin itteni irti noihi autoihi liittyvist asioist. Mä en enää lähre niitte hyväks tekemää MITTÄÄ, saava sit vaiks märäntyy pihal iha rauhas mum pualest. Hitto viä!