Eiläne päivä alko lumisatteel. Uut se ny säännölliseste sit pukkaa. Onneks ei ny kuiteskaa liikoi tuprunnu.
Kissil ol vaikee aamu. Ei olis millää halunnu herät. Yritti vaa käpertyy mahrollisimma kauvas oviaukost, et "Unohtakaa munt, mä ev viäl lenkil lähre! Mä nukun!" Hassu!
Mut ei ollu Kössilläkää mihinkää mikkää kiirus. Mahottoma makossii unii nyssit o ollukki yhrel jos toisel. Pojalki ol vähä käynnistysvaikeuksii näi pitkäv viikollopuj jälkkee...
Mä seurasi kelii akkunoist, ku tuntu, et vaihteluu riitti oikkeev vaa kummaste. Välil näytti silt, et taivas kirkastuu ja alkais aurinkoki paistelee.
Valtava kauniiks sai aurinko pilvet. En ehtiny töiltäni ulos kuvii ottamaa tähä hättää. Olis pitäny aurinkoo riittää lenki ajaks kans, ni sit olsis saanu kunno kuvii.
Pimiält vaa maantasol näytti. Ja sit o paikalliseste lunt oikkee vaa kunnol. Täsä o peltotiäl miäs melkoste lumivallie sisäl kulkemas.
Mut osusha se aurinkoki sit jossaikohti iha maahanki ast. Eiku aurinkoklasit esihiv vaa!
Mukku alko lenkkiaika lähestymähä, ni joha ol pilvii taas kerääntyny, ettei sinitaivast näkyny enää missää.
Täsä näkkyy noit lumivallit viäl paremmi, ku iso vekotin menee tiäl. Lunt siis oikeest riittää!
Osan hommist tein taas olkkarim pöyräl ja Kadi siin ol "seuran". Heh!
Kunno lötköpötköilyy!
Illemmal sit Mimi ja Kissi ottiva vetokisaa. Mimi aikas harvo "alentuu" leikkimää, mut piänel houkutuksel se sit ny kummiski onnistu. Mimi vaa ei kovaste tykkää vettää, mukkuha vaa pittää kii ja mässyttää tota vetopötkylää. Kissi sit hoitaa sen vetämispuuhan - täsä siis Mimi o just hyppäämäs tualilt ales, ku muute olis joutunu lelust ottees irrottamaa.
Kissi riahuu ja pudistelee, Mimi vaa pyrkii suurimpiirteis pitelee kii. Kissi tosin pyrkii kattomaa, ettei liija kovi verä, ku leikki loppuu muute lyhyee. Mimi ei enää uurestas ot lelust kii, jos se irtoo - eikä sit ol Kissilkää enää mittää hauskaa. Kissil se taistelu o nii kivaa, et ku se loppuu, tiputtaa lelun itekki pois. Ei tunne mittää voitorriamuu, jos saa lelun itelles, se taistelemine on SE juttu.
Myähemmi sit istuksittii soffal ja löhösi nii vahvaste selkänojaha, et Mimi ei ollu päässy mun taa, ni ol sit siin liki - Kadin takan. Ol nii hyvä pari, ku Kadiki siin yritti istuuköllöttää niinku ihmiset konsanaa - ja Mimi ol siin takan ihan littaantuneen, muttei halunnu poijeskaa.
Vähä tekemisepula tul Kadil, ku plikka heilu siin kameran kans ja me naureskelttii. Miätti vissii, et mitä hauskaa täsä tilantees oikkee o. Natustel sit turkkias, ku ei muutakaa siihe hättää keksiny. Pit sellast äänt, et Mimiki oikkee jäi tuijottamaa, et: "Mitä se ny?".
Eikä meijä ufo-Susukaa missää kaukan ollu...
Talviset meininkit vaa jatkuva.
Kommentit