Netti ol poikki pitkän aikkaa. Iha ilma sähkökatkost täl kerttaa. Isäntähä sai taas hyvän aiheen siit ottaa ylimäärässii nokossii ja mä virkkailin. Mikäs siin, ku ei ollu kiirus minnekkää.
Eikäs ollu kiirus näil tassuttajillakaa.
Mimi tosin huamas het, et mä heiluin kameran kaa - pit ottaa paremp asento. :)
Tää taas o yllätyskuva kamerast. Pojan, plikan tai plikan poikaystävän nappaama. Hih! Kuvannee hyvi tilannet, et iltapäivälenkij jälkkee ku annon ruakkaa koiril, ni päätinki lähtee uurel lenkil kameran kaa ja otin Mimim mukkaa. Sakemanneil ku o isomp riski toho mahalauku kiärtymähä ja just syättii, ni en halunnu ees riskeerat.
Iha parim päivä aikan o lumi tosissaa lähteny sulamaa. Viäl o paikkoi, misso paljonki ja paikkoi, missei enää oo yhtää.
Mimiki tiätää, mikä paikka o pepul paremp istahtaa; ei lumine! ;D
Mettä varjostaa niim paljo, ettei pellokkaa sula tasaseste. Mut oikkee vaa kivan aurinkoist ol. Seittemä astet lämmint, mut tuuli kyl tek sen kylmemmä oloseks.
Vesi solis, linnut laulo. Kevät!
Yks iso otos, mis ei ol lunt enää ku aurauskasois mökim pihal.
Et tää o sievä! En ikin jaks ol sitä ihmettelemät.
Puumajaki o "siirtyny" joem pääl.
"Kuka sää oot?" Tosin tylsä kaveri, ku ei ollu huamaavinaskaa. Hö! =D
Näit linnumpönttöi harjan al o näköjäs enempiki. Hyvä keino kyl saar lintui alueel, misä o lähinnä peltoi, eikä paljo puit, misä vois pessii. Ja o kaunistki.
Sit oltiinki jo Repolan Ristil: "Piispa Henrikin kerrotaan Satakuntaan lähtiessään määränneen, että jos hän matkalla saa surmansa, on risti pystytettävä siihen, missä hänen ruumistaan vetävät härjät pysähtyvät. Vielä vuodelta 1674 on säilynyt kirkkoherra Spenseniuksen kirjallinen maininta silloin pystyssä olleesta rististä."
Ja komeeha se risti o! Mimi näyttää nii pikkuruiselt sev viäres.
Vesi vaa pulppus ja Mimiki jo kiinnostu moisest, vaiks ei mistää märjäst nii tykkääkkää. Kummalline oja.
Talvisist laruistki ov viäl jäljet näkyvil, vaikkei enää hiihtämää oikkee pääsekkää.
Lumine mäki. Täst tulis pulkal viäl vauhril ales. Suaraa kyl paljaal asfalttitiäl, ettei viitti kokeil.
Piän mökki mettän siimekses. Just ja just näkkyy.
Täsä vähä paremmi. Suajane paikka.
Naakkoi. Oliva aikas arkoi, et vaiks kui yritettii varovaste eret, ni ain pyrähtivä karkuu. Täm paremppii ei sit tullu.
Tiäpohja ol melkost vellii. Joku muuki o kävelly täsä.
Onks joki vaihtanu paikkaa? Mimi ku ei tassuje kastumisist tykkää, ni pit miättii tovi, et mite "lentäis" täm paika ohitte. Lumivallii pitki sit men. Ja kenkäthä siin mullaki kastu.
Muitaki koirii ollu liikentees. Mimi ol nii kevyt, ettei saanu tällassii jälkii aikaseks.
Täsäkohtaa ei ollu enää solinast tiatookaa, lähenteli jo pauhuu, joskaa ei koskev verost sentäs. Selväste nää vesipaikat Mimiiki kiinnostiva kovaste, vaik ei elementtin vesi olekkaa muute houkutteleva.
Ja mitä vähemmäks lumi käy, sitä kiinnostavammaks se Mimim miälest o käyny. Ja juu, joki o noussu kummaste pelloil kans täsä sateire ja sulavesie aikan. Ojjo alkanu laskemaa kyl, ettei sentää tartte pelät, et millo meijä torppa lähtee kellumaa.
Mimi seuraa, ku joku ajaa mönkijäl kauvempan. Käänty enne "jokipaikkaa" ja siin oliki kääntämist, ku ei halunnu pellol ajaa. Vekslaamist riitti.
Tän komeen kivej juurel Mimi istuksi. Tän kiven ottaisisi nii miälellän omal pihal - tai jonku vastaavan.
Lähinnä Minnaa aatelle nappasin tän kuvan. Tähä koivuje jälkeisee tontimpätkää ku oon miättiny jottai "taukopaikkaa" ruusupuskinee ja penkkeinee. "Sit joskus!" =D Se meijä oma silta joem poikki vaa tarttis tehrä sitä enne - ja sitä enne tarttee tehrä yht ja toist viäl. Eli ei ol ilmestymäs mittää sen kummemppaa tähä lähivuasin... Haaveis vaa!
Tuplalenkij jälkkee oliki sit kiva loikoil viimesil aurinkosäteil lämpimäs nojatualis. Muutama tunti ja sit ol taas iltalenki aika. Mut olipa sitä kiva nautiskel kevätkelist ulkosal, ku siihe ol mahollisuus!
Kommentit