Näit kuvii ny o napsittu täsä viikom mittaa. Oojjo menny päivist sekasi. Et jos o sekalaist selvittelyy, ni koittakaa kestää.
Täst kuvast löytyy jottai, mikä siirtyy jonnekki, et me tehrää siit jottai. Ja kaik taas kerra voi mennä iha piälee, eikä toimiikkaa niinku ajatellaa, ni en kerrokkaa enempää. Näkkyy sit, jos se onnistuu.
Ja tää rikkinäine saavi liittyy siiho "johonki" kans. =D
Isoin kukkapenkki o täyn näit myyrie koloi. Jottai siäl touhutaa viäläki, ku oov välil yrittäny lykät tonne multtaa, ni seuraavan päivän reikä o taas auk, niinku sitä ei olis tukkeesee laitettukkaa. Mut täsä penkis ei kyl pitäs ol mittää myyril syätäväks kelppaavaa. Onha vaa sit heil lämpösemp pesäkolopaikka, ku muu ympäröivä kylmä ja kova savimaa.
Sisiliskonki näin. Sain sen kätteenki, mut sil ol nii meno pääl, etten saanu sillee kuvaa. En halunnu pelästyttää nii kovi, et olis häntääs tiputtanu. Olipas vaikkia kuvattava. Taisin iha "fiksun" sit höpötelläkki yksinäs samal ku touhusi. Siis samal tyylil ku koirilki, mut eihä tualt tiält tiätty nää tällast pikkast, mink meinas itekki hävittää näkyvist het, ku lakkas liikkumast. Höperö, mikä höperö. :P
Tää ol yhrelt illalt, ku nukkumaammeno vähä venähti. Mimi ol tarkkan, et kosk oikkee olis aika, et pääsis koppihis nukkumaa (se ku o kii, ettei kissat men sin "sisustelemaa"). Mustis ufoilee taustal.
Köökim pöyräl olevast orkideast o pari alempaa kukkaa irronnu. Tai mä oikeest oletan, et Mustis o käyny ne siit nappaamast. Kulki kerra sellane suus olkkarii. Ja nii ylpeen näköne saaliistas, että! Varsiki ol murtunu ja mä jourusi vähä kekseliäisyyt käyttämää, et sain sen taas pystyy. Mut iha o jaksanu sit kukkii senki jälkkee viäl.
Orkidean al o sit näät isännä yrtit, persilja ja basilika. Basilikast tulee ain välil ihanii tuaksahruksii, ku joku paperi osuu siihe.
Varpaittelämmitinki ol välil paikallas.
Ja tyäntarkastaja. :)
Tää o toine kerta, mut tarkkailija-asemis ollaa.
Siirsi meijä tervetulohaukunki rappusil taas. Se ol pakkasilt turvas kuistil talve yli. Näist eteläst tuaruist ku ei välttämät tiär, et kestäisiks ne pakkast, en halunnu ottaa riskii.
Eikä ol orvokeissakaa mittää valittamist.
Huamasi kans tosa yks päivä, et pistokkaiski o juurii. Hennoste näkyvä lasivaasist läpitte.
Kasvuu tämäki!
Kirjopeippie väri o vähä haalentunu, ku joutuva kauvemmas akkunast, mut kyl se siit taas tummenee aikanas, ku valoho pääsevä taas.
PS. Ettei kokonas unohtuis, ni koittakaas ny joku, pliiiiiiiis, jatkaa tätä jatkokertomust, kiitos!
Kommentit