Jahas. Kuvavarotus taas. Vaiks mitä tapahtunu tänää ja kamera mukan joka asias, ni joha sitä sit kuviiki o tullu nappailtuu.
Aamu alko köökkikiallol, ku plikka poikaystäväs kans valtas sen ittelles. Mä ku en ossaa vaa maat sänkys, ni hoitelim muit aamuaskareit ja kipasi koirie kans lenkil ja sellast. Sit kutsu kävi ja valla ihana kakku ol heijä käsis syntyny. Ja oliva siivonnu keittiöö muutenki. KIITOS!
Isännäl ol jo oma muumimukis, ni nyssit mä sain oman kans.
Ja mikäs siin ol herkutelles ja kaffet hörppies hianost uurest mukist. Nam!
Köökkikiallon takii annonki aamuruuvan koiril eri taval, olkkaris. Kissim miälest sitä ei sit olis pitäny ruuvaks laskeekkaa, ku pit ite pyyrystää omat kikkarat lattioilt. Onha se iha liijaks saalistamist jo piänel siäväl soffaperunal... Epäreiluu sit itte herkutel, eikä lait heijä kuppeihis yhtää mittää. Reppanat.
Äireel ja anopil tul virkattuu tänävuan piänet liinat lahjoiks.
Näihi ruusuihi nyssit taisin kans kiines jäär.
Tämmössii pötkylöit sit men ettippäi. :)
Louhisaare kartanon kaffilas meil sit ol lähipiiril yhteiset rehvit ja reilu parikymment henkkee meit sin sit syämähä tuliki. Ei paikas eikä ruuvas mittää valittamist. Seuraki varsi mukavaa! =D
Ruusupurkeis...
... yllätys, yllätys: ruusui. :)
Veljev vaimon isä ol nii huamaavaine, et toi kaikil porukan äireil oman ruusun. Ja upeet ruusut oliki. Kestivä koko tilaisuure kottis saak kauniin.
Nii virheetö o, et melkkest niinku täyrelline!
Et ossaa. :)
Mites kummas sais näit ruusui pihalki kasvamaa? Ku näitte kans ei olla mitenkää onnistuttu...
Kottitulles lykkäsin sit ekan puistolemmikkipurkin terassil olkkarin kasvihuaneest. Ev vaa uskal kaikkee viäl kerral laittaa, 'jos' kummiski...
Samate ny kurpitsapenkkihi tul yks ulos ja kaks kasvilavaha. Multa ol ehtiny varsi hyvi kuivumaa täsä, et sitä saa varmaa täsä ny lähiaikoin kattoo, ettei liija kuivaks pääse.
Nii, ja ettei liija kuumaks tai liija kylmäks. Haastet kerrakses. Tää juttu ku o meil iha uut. Kurpitsan taimiiki kyl o olkkaris viäl usseemppii, jos sattuu huanoste käymää... Toivotaa, ettei.
Ja taas kamera mukkaa ja lenkil koirie kans. Sinivuakkometsä o alkanu jo pikkuhiljaa muuttumaa valkovuakkomettäks.
Ja Kössi se pakkaa "turkkitarkkan" jäämää ain vähä taka-alal. Ei millää haluis koskettaa toissii, vaiks kui ollaav vaa...
Pari puluu siin lentel eres takasi. Menivä puuhu; huhuiliva viäl ja lensivä sähkölinjal ja kurisiva siin ja lensivä taas puuhu... Ees taas. Kadi o alkanu näitte puluje osalt olemaa vähä varovaine, ku kerra meinas yks 'paisti' hyäkät kimppuhu, ku satuttii mettäpolul nokakkai. ;P
Vähä ylivalottunu tää kuva. Aurinkoo ja valkost turkkii, ni ei tullu kovi hyvä. Nii kirkast ol, ettei nähny ruurust asetuksii siin kuvates, pit iha arvauspelil vaa eret.
Ja siinähä ol airan toisel pualel grillailut menos kans, mitä koirat välil ain tarkasteliva. Kolinaa kuuluu, tirinää ja liiket muutenki, puhumattakaa niist upeist tuaksuist.
Koivuis alkaa lehret aukeemaa. Koht tää kujanne o valla fiini.
Tää vanha aitta ojjo pikkuhiljaa sen näköne, et se kaatuu piänimmästki puhalluksest. Seinä sojottaa minne sattuu, katos o reikii ja perustuksekki näyttävä oleva melkost murenaa. Mut surku. Kivan näköne tää olis täsä. Kenen liänee, ettei ol sevverti kunnostanu, et pystys pysyis ja varaston vaiks käyttää.
Sit oltiinki jo koton. T-paita ja shortsit jalas lenkil olin, eikä kylmä tullu. Onneks ei kyl hikikää. Mut kesäl voi kyl tuskaset olot tulla, ku nykki tuntuu näi kuumalt.
Kamala hinku olis saar noit taimii tonne pihal, mut ei kyl uskal ihav viäl isoi määrii laitel, ettei sit kaik kupsahra. Josko täsä lähipäivin saatais kummiski noit kasvihuaneet tonne terassil siirrettyy - eres.
Mut varsi ihana äitiempäivä on kyl ollu. Toivottavaste kaikil muillaki äireil sama juttu! <3
Kommentit