Kyl se vaa tyät harrastuksii näyttää haittaava. Tekis NII miäli puuhat yht ja toist tual pihal vaa... ;)
Nyt o mullastelu siirtyny ulos. Laiti pilkkoe aloen ja sain siit usseemppii purkkei. Pakkaan vähä liikakastelemaa tätä, ku täähä melkkest tykkäis iha hiakas kasvaa, kuha hippase vet sillontällö saa... No, multtaha joutu kyl nykki uuret pistokkaat.
Kaks purkkii laiti kasvihuaneesee terassil ja yhre toin sisäl akkunal.
Ja kamut mukan kans, tiätty!
Mimil ov viäl tutkimusmatka keske, mut Kössi ehti kyllästymää jo. Näi pikkuse pilvisel kelil ei ol nii tukalaakaa, vaiks melkose painostava keli oliki. Hyvä, ettei ukkone pamahtanu pääl.
Kissiki nautti nii, et meinas nukkuu pystyy. =D
Ja Susu kans vahti tiälmenijöitte touhui.
Mustiski miätti, et pitäskös kans ulos uskaltautuu...
... mut lopult tykkäs vaa oleilla siin ove lähettyvil. Terassimattol käväs kerra, mut het ku joku lintu lens yli, siirty takas sisätiloihi.
Laiti osan kirjopeippie pistokkaist ruukkuhu ja terassil. Melkoset juuret jo oliki. Yäks siirsiv vaa ruukun pöyrä al, iha silt varalt et hurja rankkasare tai jopa raekuuro sattuis kohral...
Orvokit ovav varsi kauneit yhä. Välil nyppäsev vaa kuihtuneemppii kukkii poijes, ettei ala siämenii kehittelemää. Toine kasvi näyttää oleva vähä sinisemp ku toine taas enemp lila. Kauemppaa eroo ei huamaa, mukku pistää kasvit viärekkäi, ni siin näkkee.
Rairuahokki ovav viäl kivan näkössii. Saava kasvaa kissoje mussotettavin nii kauva, ku soman pysyvä. Säännöllist leikkaust vaativa, niinku pihanki ruahot. =D
Plikka tek suursiivoukse huaneessas ja huh-huh, mitä kaikkee siält tulikaa. Täsä suurin osa pyykeist vähä pesujärjestettyn. Tää määrä enää mihinkää likavaatekoreihi mahru. Ja plikka kummastel, mite tyhjäks sai vaatehuanees, mukku tää määrä tulee takas pestyn, ni ei tair tyhjält enää näyttää...
Ja TÄÄ määrä o menos poijes. Osa käyttökelpost, mut piäneks jäänyit tai sit muutev vaa sellassii, mitä ei tul käytettyy ja osa roskiin laitettavii. Pitäs vaa ehtii käymää läpitte. Plikan pit siirtää nää varastoho, mut tää 'välivarastointi' näyttää ny jääneen pysyväks. Yäks pit siirtää kuistil, ettei jää sateen alle.
Täst arvannee kans, et kuka tul kylähä? Nokikolariha se. Toi jopa omat Turunsanomat mukanas, ku muisti, et viimeks meil ei ollukku noit piänii paikallislehtii. :)
Tarkkaa tyät tek. Ja - kappaskeppanaa - puheenaihe jostai kumman syyst käänty taas koirii ja kissoihi. ;D
Jokka siis siin ympäril kaik pyärivä. Fiksun kysy, et mitä meinaava, ku hän imuris pääl laittaa, mut eihä näät siihe meinaa mittää. Imuriiha meki heilutetaa joka päivä, joskus usseemma kertaa päiväski. Ja vaiks meil o pikkane kotitalouskone, ni siit lähtee silti ison koneen ääni. Ei yhtää isomp tost nokikolarin isost vekottimest tullu.
Ja sit maistuki taas unet, sil välil ku mää tein töit.
Isäntäki muute pisti tiatoo reissultas, et ol ollu maskillise ekan yäs jälkkee aamul tosi väsyny, vaik nukku hyvi, eikä heräilly nii usseste, ku normaaliste. Kroppa vissii ny univelkasen olis halunnu hyvii unii jatkaa. Päivä ol sit mennykki paljo virkeempän ku aikoihi. Et kyl se vaa hyvä juttu o! ;D Pikkuhiljaa tulee enerkkiaa lissää. Ku henkityskatkokset vähenevä, ni alkaa syränki taas torennäkösest toimimaa normaalil taval, mikä sit aikanas helpottaa tota häne verenpainetautiiki. Tykkään!
Kommentit