Noh, päivähä itte asias alko varsi aurinkoisen ja kuivan (siis ettei satanu) ja lämpimän. Taas eilist paaaljo kesäsemp keli. Ei sentäs hellet, sitä en oikeest kaipaiskaa. Aamulenkil ol kosteut kyl sevverti, et Mimihä taas ol - reppana - vaikeuksis, ku ei halunnu vattatas kastel tual aamukasteisis heinis, ni joutu yrittämää mont kerttaa ja usseemmast paikast, ennenku hyväksy ittel sopivaise kolose pujahtaa härilles.
Ja tul NII Stansta miälee, ku sattu tosa mettäpolul mun lippiksee tulemaa hämis roikkumaa. Ei olis tainnu tykät. Mul ol käret kii koirie remmeis just siinkohtaa käret leväälläs, ku ol istunnot päällänsä, enkä päässy nippasee hämähäkkii poijeskaa. Eikä uskaltanu kovim paljo puhaltaakaa, ku jos toki puhalluksest menee kauvemmas, mut arvannette mitä tapahtuu sikku ei enää puhaltaa jaks? Juu, en halunnu kokeil! :P Sikku taas sain remmit kasaha ja toisen kärev vapaaks ni huitasin koko lippiksel hämiksen pusikkoho. Sori, melkost lentoo tais saara.
Sit tiätty taas pihakiarroksel päivä jatku. Ev viittiny taas ottaa niit samoi kuvii ku aikasemmin, ni terassilt täl kerttaa. Petuniat jaksaa kukkii.
Vaaleneva pikkase vanhetessas, ennenku käpristyvä kokoho.
Pelakuu o alkanu tekemää hurjaste uussii oksii ja jokune kukkavarsiki siält täält näkyy.
Salaatit näyttävä silt, et haluuva lähtee käppäilemähä jo itekses. Mut täst lootast om muute tullu salaattii meil jo iha hurjaste, eikä loppuu iha het näy. Nam! Ei maistu puult!
Orvokkei kantsii nyppii.
Uuret kukat o ain paremma näkössii, ku vanhat.
Sit otin ja lährin ajelul Kadin ja Mimin kaa. Käväsim moikkaamas kummitätii Raumal ja vanhuksii mökil. Kadi sai vallat takapenki...
... ja Mimi pelkääjämpaika. Mimil tulee helpommi pahoivvointii, ni etupenkki o näkyvyyreltäs paremp. Eikä mittää onkelmii tullukkaa. Molemmil turvavaljaat turvavöis kii.
Keli ol aurinkoine, mut Raumal päi kulkies pilvii tul esil enempi ja enempi. Tän kuvan kyl otin oikeest sen takii, et täsä näkyy noit kerrostalot tualt erest puittelatvoje yläpualelt. Aika harmaan ova näi pilvie joukos, mut siäl ne kummiski ova. Ne oliva mul piänen olles merkki siit, et mummula alkaa ol lähel. ;)
Piän pysährys mettikös. Pisut poijes alt ja sit kummitäti tulki meit jo vastaha.
Kummitäti ja kaverukset. <3
Seuraavaks ajelttii sit mökil. Piänet 'istunnot jyrkänteel ranna tuntumas pit ottaa täälläki. Lokkei Kadi ihmettel. O alkanu ol vähä varautunu noitte isompie 'paistie' suhtee, ku kerra yks pulu meinas kimppuhu hyäkät.
Ja vaiks mite otin kuvii, ni ei sitä syvyyt saa mukkaa millää... Täst o tonne ales melkomoine purotus kummiski. En lähtis hyppäämää. Eikä lähteny koirakkaa.
Kylmä tuuli merelt puhals ja pilviiki tul koko aja lissää. Kylmännäköst vettäki, ettei tullu miälitekoo ees varpail kokeil, mite lämmint (tai kylmää!) vesi ol.
Sit hypättii taas autoho ja jatkettii matkaa kotti. Alko ol kaikil jo nälkä. :) Vaiks äitee (namutäti =D ) vähä herkkuu tosa matkav varrel antoki. Mimi ol varsi tarkkan ja seuras tiät kyl tosi hyvi.
Mitä lähemmäs kotti tultii, sitä mustemmaks taivaarranta kävi. Mut ei sit ainaskaa meittil saakka ulottunu kummiskaa.
Sain kummitärilt ihanii asioit: auringonkukkii, kynttilöit ja lankaa! Kiitos! Mustiski käväs tuamiset tarkastamas. Taas. ;) Mut käyttöhö kaik tuleva, ihav varmaste!
Kommentit